Lappeenranta 4.4.2010

Diiva ja ELsa kävivät molemmat pitkästä aikaa kehässä näyttäytymässä. Eihän se nyt aivan parhaalla mahdollisella tavalla mennyt, mutta ei nyt huonostikaan.

Tässä tyttöjen avoimen luokan arvostelut, tuomarina Tuula Plathan.

Diiva

" Narttumainen, kooltaan suhteikas. Oikea ilme. Sopusuhtainen luusto. Hyvä kaula. Vahvat reidet. Liikkeistä puuttuu pituus ja voima. Seistessä kaunis. " EH/3

Elsa

" Tällä hetkellä kesken kehityksen. Jalo pää. Hieman litteä runko, mutta riittävä rinnan syvyys. Hyvä luusto. Levoton käsiteltävä, jonka pitäisi liikkua paljon hallitummin. " H



Suuri kiitos Marjolle äärimmäisen levottoman Elsan esittämisestä!

Ja sitten vain kohti uusia haasteita..

Kavereita kylässä; kommelluksia sattuu

Pitkästä aikaa sain virikkeen blogiin kirjoittamiseta. Ai mistäkö..? No, Nerin ja Papun vierailu innoitti jälleen näyttely- ja juoksukisakuumeen, wipukkablogiselailun ja hevosmaailmasta ulkomaailmaan kurkistamisen.

Kyllä oli kivaa!

Koko kööri pääsi kirmaamaan raviradanpätkää edestakaisin viiden koiran voimalla. Siinä riitti häntiä ja tiukkoja reisiä, kilvanjuoksua ja kaverin nujuuttamista. Neri-kuopus juoksi kuin aikuinen koira ja oli ainoa jonka kuulo tunnisti tänne-käskyn. Kaikki olivat silminnähden innoissaan ja onnessaan.

Vaan rapatessa roiskuu. Aina. Juuri kun pääsin Marjolle sanomasta, että ovatpas olleet kiltisti ja tappelematta jo pitkän aikaa. Eivät ole nahistelleet omat keskenään eivätkä vieraita vastaan, verta ei ole tarvinnut vuodattaa eikä lääkäriä vaivata. Silloin tapeltiin tallin edessä. Ilona ja Diiva ottivat yhteen. Rähinä kuitenkin laantui melko nopeaan eikä kukaan tuntunut mitään ruumiinosaansa arkovan, vertakaan ei kentällä ollut. Niinpä ulkoilua jatkettiin kunnes nelijalkaiset saivat tarpeekseen ja mentiin sisälle lämpimään. Siellä sitten havaitsin että Diiva oli saanut korvansa taakse verisen naarmun. Ja koska korva tunnetusti vuotaa runsaasti, lappu päälle ja vuoto kuriin, ei se niin pahalta näyttänyt.

Leikit jatkuivat sisätiloissa, Papu ihastui lyhytkarvaiseksi muuttuneeseen Ilonaan ja käytti kaiken tarmonsa neitokaisen takapuolen nuuskintaan, jolloin loppukööri syventyi omiin leikkeihinsä. Vielä toinen Diivan ja Ilonan välinen tappelu sisätiloissa, jolloin päivän tappelut olikin vihdoin tapeltu ja saatiin rupatella rauhassa.

Kun Marjo oli Papun ja Nerin kanssa poistunut ja ilta oli jo pitkällä, päätin vielä tarkistaa Diivan korvan tilanteen. Yllätys ei ollut ollenkaan mieluinen. Korvan haava oli vuotanut runsaasti ja varotoimenpiteistä huolimatta lapun irroitus oli yhtä tuskaa. Ja mitä lapun alta sitten paljastuikaan, tässä tulos


Olisi ehkä sittenkin saattanut vaatia tikkausta.. Yhden yön laputuksen jälkeen korva on nyt ilman suojaa, ei pääse sitä itse nuolemaan ja kaverit eivät uskalla tai halua lähestyä. Ei ole kuumetta eikä korva ole kuuma. Mutta ei silti ole kiva.

Nyt vaan seuraillaan tilanteen kehittymistä..

Kuvia!

Tervetuloa katselemaan Pirholan kuvia!

www.pirholan.kuvat.fi

Sivut ovat kovasti alkutekijöissään, mutta päivitän uusia kuvia sitä mukaa kun nettiyhteys antaa myöten :) Uusimpina ovat kuvat Nerin vierailusta..!

Siinähän niitä kaksi menee..

..missä yksikin. Vaan eipä menekään. Yksi on aina yksi, yksinäinen, ainokainen, silmäterä, kullannuppu, nuppunen, murunen, pieni aina, suloinen..

Kaksi on kaksi. Yksilöitähän ne on vielä kahdestaankin, kullannuppuja edelleen. Vaan sitten alkaa se konnankoukkujen keksiminen; levitetään vessan roskis ympäri taloa, syödään kome levyä suklaata tai pari pussia leipää, kiipeillään pöydillä, roikutaan verhoissa ja myllätään sänky.

No, meneekö kolme sitten siinä samalla..? Luulisi ettei paljon enää tunnu. No ei se aivan kivutonta ole. Kolmehan on jo sitten lauma, ja laumassa on lauman säännöt.

Mutta mitäs sitten kun laumaan liittyy neljäs? Kyllä, neljä menee jo ihan samalla vaivalla kun ne edellisetkin.

Vaan mistä tämä pohdinta? No siitä, että tässä viimeaikoina on kovasti tullut ajateltua eläinlaumansa kokoa. Kun pihassa asustaa neljä hevosta, kahdesta kolmeen kissaa, ja kolme koiraa, on asialle pakko uhrata jokunen ajatus silloin tällöin. Hevoset nyt tallustelevat tarhoissaan ja kissat tallissa, mutta koirat, ne asuvat luonnollisesti sisällä, meidän ihmisten kanssa. Ja ottavat tilansa.

Ja mitä mahdoin tarkoittaa kun sanoin että NELJÄ menee siinä missä kolmekin, ainakin viimelaskemalta koiria oli vain kolme. No, marjon Neri-pentu kävi syyslomalla kylässä. Siitä se ajatus varmaan lähti. Ja toden totta, kyllä se neljäs meni ihan siinä sivussa. Asiaa olisi kyllä kovasti helpottanut jos kaikki neljä olisivat olleet samaa rotua, paimenkoira whippettien joukossa.. ei aina kovin miellyttävä yhdistelmä.

Neljäs (oma)koira ei nyt kuitenkaan ole suunnitteilla. Ehkä joskus kun asiat asettuvat tasaisesti uomiinsa niin sitten. Nyt tyydyn vain silloin tällöin hoitamaan lauman neljättä jäsentä ja luovuttamaan haikeana mutta onnellisena pennun takaisin omille ihmisilleen hoitopäivien (ja öiden) päätteeksi.

Kuopion maastot

Diiva juoksi Kuopion kalakukkomaastoissa elämänsä toisen maastokisan. Vaikka kohtalo olikin hiukan meitä vastaan, on lopputulos 232 pistettä oikein muikea :)

Kisojen suurimmaksi tappioksi jäi kokonaista kaksi kertaa käytetty aussikoppa, joka jäi juoksumatkalle eikä sitten enää löytynyt, liekö tyttö heittänyt volttia vai miten on päässyt putoamaan. Nyt vaihtuu sitten kopan malli.. Kiitos Sannalle kopan lainasta uusintakierrokselle!

Ja lopuksi vielä onnittelut Papulle ja Marjolleylikorkeitten urosten ykkössijasta ja sertistä!

Piiiiiitkästä aikaa pari pikaista sanaa..!

Eli en ole lopettanut kirjoittamista, vaikka siltä on voinut tuntuakin. Blogin päivitys on pahasti jälkeenjäänyttä, mutta sallittakoon hetki selityksille. Ensin täällä maalla ei ollut nettiä lainkaan, sitten särkyi tietokone, sen jälkeen ukonilmalla modeemi, ja kun nykyaikaisen tekniikan ja puhelinyhtiöiden reippaan toiminnan ottaa huomioon, mikään ei tapahdu kovin nopeasti. Mutta nyt tässä kirjoitellaan kuitenkin.

Neidit ovat viettäneet kesänsä lähes täysin ulkokoirina öitä lukuunottamatta; sisällä olosta on vain tupannut tulemaan komea sotku ja siivo. Kun talossa on ikkunoita kolmelle seinustalle, pomppii jokainen vuorollaan katselemassa pihan tapahtumia kuten ohikulkevia kissoja, rakennusmiehiä, hevosia.. Joten ei kun takkia Diivalle päälle vaan ja pihalle, vaikka sataisi räntää. Ja hyvin ovat viihtyneet. Saas nähdä miten käy kun kelit viilenevät..

Ja ei näitäkään kesäkuukausia ole vammoitta selvitty, tietenkään. Elsa aloitti ampiaisen syönnillä ja näytti lähinnä Plutolta. Onneksi säikähdys oli pahin seuraus. Sitten vähän tapeltiin, Elsalla jalassa neljä reikää ja oikea korva suikaleina. Diiva taisi nähdä pahaa unta kun kesken nukkumisen alkoivat rähinöidä. Kiva kuurata verta seinästä aamuyöllä.. Nopeasti kuitenkin parani ilman lääkärikäyntiä, kiitos Anitan joskus aikanaan antamien paikkausneuvojen..! Viimeisin merkittävä rähinä päättyikin sitten jo ihmistappioihin, miltä vielä siihen asti oli kuin ihmeen kaupalla vältytty. Diiva ja Ilona nälkäisinä keittiössä vähän turhan myöhään illalla.. ei lainkaan hyvä idea. Harri tietysti väliin kuten aina, mutta tällä kertaa pääpuoleen. Ei hyvä idea sekään. Oikeasta etusormesta meinasi tulla jauhelihaa Diivan leukojen välissä. Yksi paha haava ja monta pienempää. Mitä tästä opimme..?!

Rakennus ja remonttityöt etenevät välillä nopeammin, välillä hitaammin. Puolet tallin katosta (joka kokonaisuudessaan on kunnioitettavat reilu 400 neliötä) on laitettu, toinen puoli odottaa vielä. Ulkovuorikin alkaa näyttää jo hyvältä. Ennen pakkasia valmistuu, ainakin toivoa sopii. Päätettiin perustaa myös pienimuotoinen yritys tallitoiminnan ympärille, eli muutamia tallipaikkoja tarjotaan vuokralle. Ensimmäinen vuokralainen saapunee jo viikonloppuna. Pirholan tallin nimellä toimitaan. Tietäisikö joku hyvää/edullista nettisivujen tekijää?

Ai niin, se piti vielä mainita, että vaikka näyttelyt ovatkin jääneet kesältä väliin (ei vain ole ehtinyt) on Diivan tarkoitus juosta kilpaa Kuopiossa 12. (tai 13.) päivä kuluvaa kuuta. Jos vain pysyisi terveenä..!

Koitan olla ahkerampi kirjoittelija ja saada niitä kuvia vihdoin ja viimein laitettua..

Terveisiä Haminasta

Tulipahan käytyä.

Ilonan ensiesiintyminen meni ihan kohtuullisesti, vaikka turkki ei ollutkaan näyttelykunnossa. Hampaiden näytön kanssa meinasi tulla ongelmia, mutta lopulta tulos oli Avo EH/2. Arvostelu oli Auf Deutsch, joten pikkuisen meni ohi..

Diiva ja Elsa puolestaan olivat molemmat kuin seipään nielleitä. Kumpikaan ei liikkunut mihinkään tai mitenkään. Diivalla oli kaiken lisäksi pieni vekki korvan takana edellisen yön tappelunnujakasta, joten arkoi näyttelyhihnaa. Muuten käyttäytyi varsin kauniisti. Ensiesiintyminen avoimessa luokassa tuotti tuloksen EH/3. Elsa puolestaan meni kehässä aivan lukkoon, uikutti ja ulisi, vaikka kehän ulkopuolella liikkui yksin ilman Diivaa oikein mukavasti. Hampaiden näyttämisestä meinasi tulla totaalinen sota. Tuomari oli todella kiltti, ymmärtäväinen ja kärsivällinen neitokaisen temppuiluille. Tuloksena H.

Seuraavat koitokset ovat vasta joskus heinäkuussa, sitä ennen koitetaan saada Pirholaa asumis- ja muuttokuntoon. Tulossa on vielä Irlannin Cob -poni Irlannista tuossa kahdeksannen päivän tienoilla, joten puuhaa riittää. Kesäkuu rauhoitetaankin kotikonnuille, loppukesästä sitten kierrellään muutamia näyttelyitä.

Tässä vielä Diivan arvostelu, Elsan lappusen olen jo jonnekin kerennyt hukata..

"Erittäin hyvän tyyppinen. Hieman kevyt alaleuka. Hyvä kaula, pysty olkavarsi, rittävät takakulmaukset, hyvä häntä. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella, liikkuu edestä levästi"