Match show Joensuussa 27.8. ja eläinlääkärikäynti

Eli eilen näyttäydyttiin taas Match showssa, tällä kertaa Joensuun Öljypisteellä. Menestys jäi tällä kertaa vähäisemmäksi, vaikka molemmat tytöt voittivatkin parinsa. Diivan kanssa sattui kaveriksi Hemmo, joten se kehä oli varsin haasteellinen (tosin Hemmolle eniten :) ) Myöskään Saralla ei ollut paras päivänsä.. No, oppia ja kokemusta ikä kaikki! Kovasti yritettiin myös Jarmoa saada osallistumaan mies ja koira -kilpailuun, mutta eipä tuo rontti osallistunut. Noh, toiste sitten. Irwin ja Hemmo joutuivat lopulta molemmat samaan kehään ja eihän siihen yhdet kädet riittäneet. Sain kunnian esittää Hemmon, ja tulos oli isojen koirien sinisten toinen. Hieno poika ja NIIN helppo esitettävä!

Tänään sitten kuvattiin Elsan häntä. Ja ei tietystikään päivää ilman yllätyksiä. Tyttöä ei tarvinnut rauhoittaa kuvia varten, mikä on kuulemma melko harvinaista. Nätisti oli koko käynnin ajan, vaikka kokonaisuuteen kului liki kaksi tuntia. Mutta siihen yllätykseen siis. Kun itselaittamani teippikääre poistettiin, oli mutka poissa. Lääkäri meinasi ettei kuvata lainkaan kun mitään pattia tai mutkaa ei näy eikä koira ole moksiskaan hännän ronklaamisesta. Itse kuitenkin vaadin kuvia, ja kyllähän ne sitten otettiin. Siinä vaiheessa pienen mutkan saattoi taas silmin havaita.

Eli, otettiin kuva 1, Elsa kyljelleen ja kuva sivusta. Ja kas kas, ei näy murtumaa mutkan kohdalla, jotain outoa kyllä mutta ei murtumaa. Mutta.. nikama 2 hännän päässä on poikki. Jaa, sitäpä en ollut huomannutkaan. Päätettiin ottaa kuva 2. Elsa istumaan ja kuva päältä. Ja kyllä, 2. nikama on poikki edelleen, mutta niin myös nikama 5. Siististi tosin ja paranee varmasti suoraksi, mutta kuitenkin. Lääkäri totesi kuvien tulleen tarpeeseen ja kiitteli sitkeydestä kuvien suhteen ja kehui hyvin hoidettua omatoimista teippausta. Suurta ihmetystä herätti kuitenkin pennun hurja kipukynnys, lääkäri jopa perui puheensa whipettien herkkänahkaisuudesta ja ihmetteli moneen kertaan miksi antaa niin hyvin häntää käsitellä. Hyvä Elsa ja kiitos "hovilääkäri" Minna Kiwa hyvästä hoidosta.

Tänään olisi vielä yksi Match show, saas nähdä mennäänkö..

(kuva J. Martikainen, Diiva ja Hemmo kehässä)

Match show Reijolassa

Elikkäs, hyvinhän tuo meni. Diiva sai avoimessa sinisen, ei sijoitusta. Elsa sai hännästä huolimatta punaisen pennuissa ja oli luokkansa kolmas. Palkintona oli muhkea ruokapussi. Sara puolestaan sai sinisen pennuissa ja oli luokkansa toinen. Parikilpailussa Diiva ja Elsa eivät sijoittuneet. Diiva esiintyi rauhallisesti ja hyvin, niin kuin aina. Elsastakin olen ylpeä, pentu jaksoi hyvin, vaikka paljon juoksutettiin ja seisotettiin. Lopussa alkoi väsymys painaa, mutta kunnialla selvittiin. Myös Sara ja Jaana selvisivät jännityksestä huolimatta hyvin, erityisesti silloin kun olivat Elsan kanssa eri kehässä. Ei ole kiva tuntea edellä menijää..

Mukava tapahtuma, mutta luokat meni pahasti päällekkäin, vaikka nimenomaan pyysin laittamaan niin ettei menisi. Varsinkin kun parikilpailu oli keskellä muita luokkia, niin juoksuksi meni. Avoimessa eivät odottaneet toisella kierroksella kun olin pentukehässä Elsan kanssa. Suuret kiitokset Jaanalle, joka erinomaisen hyvin neidin lopulta esitti. Luottohandleri :)

Huomenna sama ruljanssi uudestaan. Saas nähdä onko meillä jo silloin kannustettavia mies ja koira -kilpailussa..!

(kuva J. Martikainen, Elsa pöydällä, tuomari ihmettelee loukkaantunutta häntää)

Teippiä..

Eli nyt on siis pimun ruoto teipattu. Ei tuo onneksi näytä juurikaan välittävän. Päänvaivaa tuotti vaan itselle se, että kuinka tiukkaan sen uskaltaa teipata jotta tukee mutta ei kiristä liikaa. Suorana tuo ainakin näyttää pysyvän eikä Elsakaan sitä riuhdo, joten varmaan on ihan hyvä.

Ihan ensimmäiseksi laitoin hännän molemmille sivuille venymättömästä urheiluteipistä pitkittäissuuntaiset suikaleet, ikään kuin lastaksi, jolla mutka oikeni. Sen päälle kiersin ohuen suikaleen elastista sideharsoa. Tämän päälle Fixomull-teippiä kiertäen ja lopuksi samaa materiaalia vielä pitkittäin. Nyt pitäisi olla tukeva joka suuntaan. Tuli tosin teipattua mahdollisesti liian pitkälle matkalle, mutta parempi (kai) niin. Ja onhan tässä nyt viikkokaupalla aikaa opetella, pitäähän sitä häntääkin joskus tuulettaa ja sidettä siistimmäksi vaihtaa. Vieläkin pitää kiitellä Anitaa, ohjeista ja mielenrauhasta!


Häntäteipistä huolimatta mennään tänään Match showhun Reijolaan. Porukkaa varmasti riittää kun ilma on mitä parhain ja Kuopion näyttely lähestyy. Huomenna on toinen vastaava tapahtuma täällä Joensuussa, sinne mennään kanssa.

Voi %#&@§ !

Aina sattuu jotakin, aina!!! Eilen illalla kattelin tyttöjen leikkiä pihalla ja lausahdin Mikolle ääneen, että katoppas Elsan häntää, onko siinä siun mielestä mutka..? Pikkuisen tutkailtuaan sain vastaukseksi että taitaahan tuossa olla, vai liekö karvat vaan jotenkin huonosti..

Lähempi tarkastelu osoitti, että mutkahan siinä. Tänään aamulenkillä tarkastelin asiaa "perästäpäin" ja vertailu Diivan vastaavaan osoitti edellistä päivää selvemmin mutkan olevan tosiasia. Mutka ja paksumpi kohta hännässä mutkan kohdalla. Paniikki, hätä ja huoli. Ei se ole syntymästä siinä ollut, joku siihen on sattunut. Mutta milloin, siitä ei ole tietoa.

Kiireellä otin yhteyttä koiramaailman luottohenkilöihini Piiaan ja Anitaan ja täytyy todeta että vastaus ja ohjeet ensiapuun tulivat Anitalta todella nopeasti. Kiitos! Soittelin siis Elsalle ajan röntgeniin maanantaiksi, ja teippailin hännän saamieni ohjeiden mukaan. Nyt on ainakin suorassa. Pentu ei protestoinut asiaa ja antaa teipinkin näillä näkymin olla paikoillaan. Jospa se siitä oikenisi.

Hiukan harmittaa, kun olin suunnitellut Elsan ensiesiintymisen ensi kuun lopulle Valkeakoskelle, mutta eihän sinne ole asiaa häntä teipattuna. Onneksi olen näitä viimeisen ilmoittautumispäivän ihmisiä, joten ei tarvitse osallistumisia peruutella. Jääköön kyseinen näyttely meiltä tällä kertaa väliin.

Aikamoinen suhari taitaa neiti olla, kolmeen kuukauteen meidän perheessä mahtuu niin palkeenkieli kasvoihin, kohtuullinen lovi jalkaan kuin nyt tämä häntäkin. Ei tainnutkaan olla se tapaturmavakuutus täysin rahan haaskausta..

Juoksentelua ja puolivuotiskuvia

Eilen juostiin taas. Ne olivat nyt näillä näkymin viimeiset Poksin harjoitukset meidän osalta, ainakin toistaiseksi. Piia oli mukana Tinkan ja Lyylin, sekä pienen "lainakoirapojan" (Emeritus Experience Dominija, Eppu) kanssa. Tinka juoksi elämänsä toiset viehejuoksut ja hyvin meni. Ei epäröintiä ja hienosti seurattu. Ja tietysti sitä pupua piti haukkua muitten juostessa! Lyyliä puolestaan koko touhu pelotti, eli juoksut jäi juoksematta.

Diiva juoksi hyvin, mitä nyt tuolla kuopalla tuntuu että tahtoo ainakin tietyssä kohdassa oikoa. Sänkipellolla oikomista ei ollut havaittavissa. En tiedä vaikuttaako, mutta pellolla alue ei tunnu samalla lailla rajatulta kuin kuopalla, jossa pupu menee lähes aina samoista kohdista suuntaan tai toiseen. Myös Elsa juoksi ja hyvin juoksikin. Nyt pupua tapetaan jo ihan kunnolla. Kyllä se siitä, kunhan jalat ja muu kroppa saavuttavat jonkinlaiset järkevät mittasuhteet :)

Toisella kierroksella Tinka ja Diiva juoksivat kimpassa. Koppia ei ollut, mikä toi pientä jännitysmomenttia tilanteeseen. Diivaa ei juostessa kiinnosta mikään muu kuin se edellä viipottava muovinauhatuppo, eikä tuo muutenkaan ole nahistelevaa sorttia. Tinkakin seurasi viehettä eikä Diivaa, mitä nyt muutaman kerran piti kakaraa selkänahasta näykkäistä. Lopussa piti kuitenkin olla tarkkana ettei tule tappelua, kun kummallakin oli nuo omat hampaat mukavasti käyttövalmiudessa. No, ei tullut tappelua, ja hyvä niin. Diivakin on vaan jo kasvanut sen verran aikuiseksi että olisi voinut kyllä sanoa pahasti tarpeen tullen.. Kovasti ja tasavertaisesti juoksivat molemmat. Mukava kun Diivallekin on juoksukaveri silloin tällöin. Hurja menijä tuo Äiskäkin on! Ei muuta kun maastokirjoja Tinkalle hakemaan..!

Ja sitten vielä muodontarkkailua. Piia seisotti Elsaa ja Mikko sai neitokaisesta puolivuotiskuvat otettua. Aikamoinen kumiankkahan tuo tyttö vielä on, takajalkoja on kilometri liikaa ja niiden hallinta seisomistilanteessa aika mahdotonta. Valkeakoskella olisi tarkoitus mennä Elsankin kanssa kehään, saas nähdä miten käy. Tulevana viikonloppuna on kaksin kappalein Match showta, niihin taidetaan mennä harjoittelemaan ja tuntumaa hakemaan molempien tyttösten kanssa kun kerran vielä tämä viikko täällä Joensuussa ollaan..

Kyllä maalla on mukavaa!

Ellei sitten joudu tarhatuksi. Diiva ymmärtää suhtautua tarhassa oloon (kuten kyllä kaikkeen muuhunkin) rauhallisella asenteella. Elsa puolestaan käyttää koko äänirepertuaarinsa huomiota hakiessaan. On ininää, ulinaa, kitinää, haukkumista, vollotusta ja ulvomista. Niin, ulvomista. Se on kai se äärimmäisen epätoivon ja epäoikeudenmukaisuuden äänellinen ilmentymä. Ja jos sillä ei huomiota tule niin sitten on paras mennä koppiin tai ruveta Diivankiusausleikkeihin.

Kylässäkin käytiin tänään, ja siitä täytyy lyhyesti todeta sen verran että täydet pisteet käytöksestä kumpaisellekin. Harvinaista vieraskoreutta jaksoivat esittää parin tunnin ajan. Hyvä tytöt! Saija-serkulta neitoset saivat Rontin "peruina" näyttelypannan ja taluttimen. Vallan mainiot! Molempien neitokaisten kanssa testailtiin, ja todennäköisesti Elsalle menee käyttöön, sopii niin hyvin väreihin, aivan kuten Eija-serkkukin jo totesi. Saas nähdä tästäkö se meidän voittoputki vihdoin urkenee..!

Ja kun iltapäivällä sitten satoi, piti aika saada jotenkin kulumaan. Himpun verran mökötystä ja tuijottelua, kunnes saatiin taas nahina aikaan. Saas nähdä millon tapellaan oikeasti, sillä Elsan otteet on kovasti pomoilemiseen pyrkiväiset..

Maalaiset kaupungissa ja päinvastoin, ts. lähiökakarat seikkailee

Niinpä. Eilen iltalenkkeiltiin rauhaisaan tahtiin nuuskien ja tonkien. Kiirettä ei tuntunut olevan, mitä nyt sitä tavallista kiskomista hihnan päässä joka perhosen perään. Mutta auta armias kun sattui olemaan hevosia tien laidassa laitumella! Siitä se vasta möly nousi, ei olisi uskonut. Pahatun "ponit" sattuivat olemaan ojan takana ja ikävän korkuisten horsmien tuolla puolen. Eihän siinä auttanut pienen koiran muuta kuin mennä totaalisesti paniikkiin. Voi sitä ulinaa ja mölinää, erityisesti Elsan kuonosta ulos tulleena. Kello lähenteli jo puolta kymmentä ja itse hihnan päässä tietysti kauhulla odottelin vihaista omistajaa kimppuuni syöksymään. Vaan eipä tullut, hyvä niin. Rauhoittuivathan ne äänet lopulta, mutta hevosparat taisivat luulla joutuneensa susien piirittämäksi, sen verran hyppelehtivät aidassaan. Lopulta ei oikein voinut kuitenkaan kuin nauraa, sillä molemmat tyttäret kävelivät takajaloillaan ennätysmäisen matkan hevosia vielä kauempaa tarkastellen. Näyttivät lähinnä mangusteilta.

Jos maalaiselämä on rankkaa, sitä se on elo kaupungissakin. Vaikka joka ääni ei enää aiheutakaan heräämistä ja asian tarkempaa kartoittamista, saa naapurin ovikello erityisesti Diivan liikkeelle, puhumattakaan oman oven postiluukun kalahduksesta. Kaikki vaan on niin uutta ja ihmeellistä. Saas nähdä mitä siitä seuraa kun joutuvat olemaan pitempään yksin töitten alettua.. Vaan ei tuo kerrostaloelämä onneksi niin totaalisen kurjaa ole. Ainakaan vielä. Vapaana kirmaaminen vähenee ja ihmisten on jaksettava raahautua useammin ulos.

Niin, jotenkin sitä on vaan koiratkin tottuneet elämään jossain maaseudun ja kaupungin välimaastossa. Ei voi kun odotella mitä tästä tulee.

Aina jotakin

Ja vammathan kuuluu whippettien arkeen. Taas osui, Elsaan tällä kertaa. Uintireissulla, ilmeisesti polkupyörä menomatkalla, kolahti pikkuisen kinttuun ja vekkihän siitä tuli. Vamma tosin huomattiin vasta myöhemmin.

Toinen ei tainnu kunnolla edes huomata, mutta ilkeältä näytti kun märkää turkkia pitkin veri valui. Luu ei paista ja hyvä niin.. Eiköhän tuo kotihoidolla tokene kun ei näytä vaivaavan tai vuotavan. Lisäilin samalla kuvia vammat ja vauriot -osioon, myös Diivan viimeisimmistä edesottamuksista.

Niin, uimassa käytiin taas lammessa. Eihän noista kumpikaan siis varsinaisesti ui. Kahlaavat rantaveteen ja tuijottelevat. Elsa yritti pyydystää vesikasveja veden alta ja sai vettä nenään. Diiva puolestaan oli vähällä hypätä laiturilta Mikon perään uimaan, mutta onneksi rohkeus petti viime hetkellä. Elsa puolestaan sinkoili tyylilleen uskollisena ympäri laituria ja putosi veteen. Sai kuitenkin räpiköityä etujalkojen avulla takaisin kuivalle.

Molemmat kuitenkin "uitettiin" ja hyvinhän nuo uivat eivätkä siitä sen enempää itseensä ottaneet tai sen enempää rantaa ja vettä kammonneet. Pelastusliiveissä, hyvällä säällä ja lämpimässä vedessä, ei hätää. Unelma uivista koirista elää yhä..!

Juoksuharjoituksia

Keskiviikkona käytiin täällä Joensuussa juoksuharjoituksissa. Paikalla oli taas todella paljon koiria, eli aikaa meni. Tunnelma oli kuitenkin todella hyvä niin kun aina! Diiva juoksi vähän vaivanneista kintuistaan huolimatta hyvin, mitä nyt toisella kierroksella meinasi pistää mutkia suoriksi. Ranne sen paremmin kun varvaskaan eivät aristelleet pahemmin juoksun jälkeen, hyvä niin.

Elsakin osoitti suuren metsästäjän elkeitä ensimmäistä kertaa. Tähän mennessä viehhen perään on kyllä lähdetty, mutta kiinniotto on aiheuttanut pienelle koiralle päänvaivaa. Joko siitä on juostu vauhdilla ohi tai jääty tuijottelemaan todella kummastuneena että mitä sille oikein pitäisi tehdä. Tällä kertaa Penska nappasi vieheen molemmilla kerroilla suuhunsa, taisipa jopa ravistella, ja ainakin vähän piti riidellä irtautumisvaiheessa. Ja kun muut juoksivat niin silmä kovana piti tietysti seurata ja vähän ehkä äännelläkin. Hyvä Elsa!

Yritin myös metsästää Diivalle aussikoppaa, kehnolla menestyksellä. Edelliset kopat viipyivät myyjän mukaan maahantuojalla 3 kuukautta, nyt on tilattu lisää ja varauslistalla ollaan. Toivottavasti saadaan. Jos tulisivat Valkeakosken näyttelyyn mennessä niin saataisiin samalla keikalla haettua, saisi samalla sovittaa sopivan. Samalla soittelin myös Imatran päähän ja tavoittelin Tazi-teamin harjoituksista vastaavaa. No, löytyihän se lopulta ja harjoitustenkin ajankohta selvisi. Työn takana olikin.. No, jos päästäis sinne jatkossa juoksemaan, ei ihan häviäisi tuo tuntuma.

Tänään on perheellä sitten edessä muuttoa, osa 2/3 tai 4. Todella rasittavaa puuhaa. Ja kun jo pakkausvaiheessa tietää että laatikot pitää myös purkaa ja tavarat kantaa.. No, onneksi toisessa päässä on hissi, helpottaa paljon. Illalla vasta päästään lähtemään ja neitosten vuoksi hyvä niin, ei tule pahoinvointia kun keli viilenee. No, se nähdään sitten matkalla..

Lisätty kuvia

Nyt on lisätty jokunen kuva. Lisää tulee, kunhan hermot sallii ja yhteydet pelaa. Erityistä huomiota soisin kiinnitettävän vieheenjahtauskuviin juoksukuvat-osiossa. Siinä voidaan nähdä miten näyttelylinjainen wipukka juoksee..!

Ensimmäinen kirjoitus tänne

Koska entinen blogi jäi vähälle huomiolle silloisten kiireitten takia ja tilanteetkin ovat kovasti muuttuneet silloisesta, aloitan tänään uuden blogin näpyttelemisen. Saas nähdä miten tämän käy..