Kyllä oli kivaa!
Koko kööri pääsi kirmaamaan raviradanpätkää edestakaisin viiden koiran voimalla. Siinä riitti häntiä ja tiukkoja reisiä, kilvanjuoksua ja kaverin nujuuttamista. Neri-kuopus juoksi kuin aikuinen koira ja oli ainoa jonka kuulo tunnisti tänne-käskyn. Kaikki olivat silminnähden innoissaan ja onnessaan.
Vaan rapatessa roiskuu. Aina. Juuri kun pääsin Marjolle sanomasta, että ovatpas olleet kiltisti ja tappelematta jo pitkän aikaa. Eivät ole nahistelleet omat keskenään eivätkä vieraita vastaan, verta ei ole tarvinnut vuodattaa eikä lääkäriä vaivata. Silloin tapeltiin tallin edessä. Ilona ja Diiva ottivat yhteen. Rähinä kuitenkin laantui melko nopeaan eikä kukaan tuntunut mitään ruumiinosaansa arkovan, vertakaan ei kentällä ollut. Niinpä ulkoilua jatkettiin kunnes nelijalkaiset saivat tarpeekseen ja mentiin sisälle lämpimään. Siellä sitten havaitsin että Diiva oli saanut korvansa taakse verisen naarmun. Ja koska korva tunnetusti vuotaa runsaasti, lappu päälle ja vuoto kuriin, ei se niin pahalta näyttänyt.
Leikit jatkuivat sisätiloissa, Papu ihastui lyhytkarvaiseksi muuttuneeseen Ilonaan ja käytti kaiken tarmonsa neitokaisen takapuolen nuuskintaan, jolloin loppukööri syventyi omiin leikkeihinsä. Vielä toinen Diivan ja Ilonan välinen tappelu sisätiloissa, jolloin päivän tappelut olikin vihdoin tapeltu ja saatiin rupatella rauhassa.
Kun Marjo oli Papun ja Nerin kanssa poistunut ja ilta oli jo pitkällä, päätin vielä tarkistaa Diivan korvan tilanteen. Yllätys ei ollut ollenkaan mieluinen. Korvan haava oli vuotanut runsaasti ja varotoimenpiteistä huolimatta lapun irroitus oli yhtä tuskaa. Ja mitä lapun alta sitten paljastuikaan, tässä tulos
Olisi ehkä sittenkin saattanut vaatia tikkausta.. Yhden yön laputuksen jälkeen korva on nyt ilman suojaa, ei pääse sitä itse nuolemaan ja kaverit eivät uskalla tai halua lähestyä. Ei ole kuumetta eikä korva ole kuuma. Mutta ei silti ole kiva.
Nyt vaan seuraillaan tilanteen kehittymistä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti