Kuvia!

Tervetuloa katselemaan Pirholan kuvia!

www.pirholan.kuvat.fi

Sivut ovat kovasti alkutekijöissään, mutta päivitän uusia kuvia sitä mukaa kun nettiyhteys antaa myöten :) Uusimpina ovat kuvat Nerin vierailusta..!

Siinähän niitä kaksi menee..

..missä yksikin. Vaan eipä menekään. Yksi on aina yksi, yksinäinen, ainokainen, silmäterä, kullannuppu, nuppunen, murunen, pieni aina, suloinen..

Kaksi on kaksi. Yksilöitähän ne on vielä kahdestaankin, kullannuppuja edelleen. Vaan sitten alkaa se konnankoukkujen keksiminen; levitetään vessan roskis ympäri taloa, syödään kome levyä suklaata tai pari pussia leipää, kiipeillään pöydillä, roikutaan verhoissa ja myllätään sänky.

No, meneekö kolme sitten siinä samalla..? Luulisi ettei paljon enää tunnu. No ei se aivan kivutonta ole. Kolmehan on jo sitten lauma, ja laumassa on lauman säännöt.

Mutta mitäs sitten kun laumaan liittyy neljäs? Kyllä, neljä menee jo ihan samalla vaivalla kun ne edellisetkin.

Vaan mistä tämä pohdinta? No siitä, että tässä viimeaikoina on kovasti tullut ajateltua eläinlaumansa kokoa. Kun pihassa asustaa neljä hevosta, kahdesta kolmeen kissaa, ja kolme koiraa, on asialle pakko uhrata jokunen ajatus silloin tällöin. Hevoset nyt tallustelevat tarhoissaan ja kissat tallissa, mutta koirat, ne asuvat luonnollisesti sisällä, meidän ihmisten kanssa. Ja ottavat tilansa.

Ja mitä mahdoin tarkoittaa kun sanoin että NELJÄ menee siinä missä kolmekin, ainakin viimelaskemalta koiria oli vain kolme. No, marjon Neri-pentu kävi syyslomalla kylässä. Siitä se ajatus varmaan lähti. Ja toden totta, kyllä se neljäs meni ihan siinä sivussa. Asiaa olisi kyllä kovasti helpottanut jos kaikki neljä olisivat olleet samaa rotua, paimenkoira whippettien joukossa.. ei aina kovin miellyttävä yhdistelmä.

Neljäs (oma)koira ei nyt kuitenkaan ole suunnitteilla. Ehkä joskus kun asiat asettuvat tasaisesti uomiinsa niin sitten. Nyt tyydyn vain silloin tällöin hoitamaan lauman neljättä jäsentä ja luovuttamaan haikeana mutta onnellisena pennun takaisin omille ihmisilleen hoitopäivien (ja öiden) päätteeksi.

Kuopion maastot

Diiva juoksi Kuopion kalakukkomaastoissa elämänsä toisen maastokisan. Vaikka kohtalo olikin hiukan meitä vastaan, on lopputulos 232 pistettä oikein muikea :)

Kisojen suurimmaksi tappioksi jäi kokonaista kaksi kertaa käytetty aussikoppa, joka jäi juoksumatkalle eikä sitten enää löytynyt, liekö tyttö heittänyt volttia vai miten on päässyt putoamaan. Nyt vaihtuu sitten kopan malli.. Kiitos Sannalle kopan lainasta uusintakierrokselle!

Ja lopuksi vielä onnittelut Papulle ja Marjolleylikorkeitten urosten ykkössijasta ja sertistä!

Piiiiiitkästä aikaa pari pikaista sanaa..!

Eli en ole lopettanut kirjoittamista, vaikka siltä on voinut tuntuakin. Blogin päivitys on pahasti jälkeenjäänyttä, mutta sallittakoon hetki selityksille. Ensin täällä maalla ei ollut nettiä lainkaan, sitten särkyi tietokone, sen jälkeen ukonilmalla modeemi, ja kun nykyaikaisen tekniikan ja puhelinyhtiöiden reippaan toiminnan ottaa huomioon, mikään ei tapahdu kovin nopeasti. Mutta nyt tässä kirjoitellaan kuitenkin.

Neidit ovat viettäneet kesänsä lähes täysin ulkokoirina öitä lukuunottamatta; sisällä olosta on vain tupannut tulemaan komea sotku ja siivo. Kun talossa on ikkunoita kolmelle seinustalle, pomppii jokainen vuorollaan katselemassa pihan tapahtumia kuten ohikulkevia kissoja, rakennusmiehiä, hevosia.. Joten ei kun takkia Diivalle päälle vaan ja pihalle, vaikka sataisi räntää. Ja hyvin ovat viihtyneet. Saas nähdä miten käy kun kelit viilenevät..

Ja ei näitäkään kesäkuukausia ole vammoitta selvitty, tietenkään. Elsa aloitti ampiaisen syönnillä ja näytti lähinnä Plutolta. Onneksi säikähdys oli pahin seuraus. Sitten vähän tapeltiin, Elsalla jalassa neljä reikää ja oikea korva suikaleina. Diiva taisi nähdä pahaa unta kun kesken nukkumisen alkoivat rähinöidä. Kiva kuurata verta seinästä aamuyöllä.. Nopeasti kuitenkin parani ilman lääkärikäyntiä, kiitos Anitan joskus aikanaan antamien paikkausneuvojen..! Viimeisin merkittävä rähinä päättyikin sitten jo ihmistappioihin, miltä vielä siihen asti oli kuin ihmeen kaupalla vältytty. Diiva ja Ilona nälkäisinä keittiössä vähän turhan myöhään illalla.. ei lainkaan hyvä idea. Harri tietysti väliin kuten aina, mutta tällä kertaa pääpuoleen. Ei hyvä idea sekään. Oikeasta etusormesta meinasi tulla jauhelihaa Diivan leukojen välissä. Yksi paha haava ja monta pienempää. Mitä tästä opimme..?!

Rakennus ja remonttityöt etenevät välillä nopeammin, välillä hitaammin. Puolet tallin katosta (joka kokonaisuudessaan on kunnioitettavat reilu 400 neliötä) on laitettu, toinen puoli odottaa vielä. Ulkovuorikin alkaa näyttää jo hyvältä. Ennen pakkasia valmistuu, ainakin toivoa sopii. Päätettiin perustaa myös pienimuotoinen yritys tallitoiminnan ympärille, eli muutamia tallipaikkoja tarjotaan vuokralle. Ensimmäinen vuokralainen saapunee jo viikonloppuna. Pirholan tallin nimellä toimitaan. Tietäisikö joku hyvää/edullista nettisivujen tekijää?

Ai niin, se piti vielä mainita, että vaikka näyttelyt ovatkin jääneet kesältä väliin (ei vain ole ehtinyt) on Diivan tarkoitus juosta kilpaa Kuopiossa 12. (tai 13.) päivä kuluvaa kuuta. Jos vain pysyisi terveenä..!

Koitan olla ahkerampi kirjoittelija ja saada niitä kuvia vihdoin ja viimein laitettua..

Terveisiä Haminasta

Tulipahan käytyä.

Ilonan ensiesiintyminen meni ihan kohtuullisesti, vaikka turkki ei ollutkaan näyttelykunnossa. Hampaiden näytön kanssa meinasi tulla ongelmia, mutta lopulta tulos oli Avo EH/2. Arvostelu oli Auf Deutsch, joten pikkuisen meni ohi..

Diiva ja Elsa puolestaan olivat molemmat kuin seipään nielleitä. Kumpikaan ei liikkunut mihinkään tai mitenkään. Diivalla oli kaiken lisäksi pieni vekki korvan takana edellisen yön tappelunnujakasta, joten arkoi näyttelyhihnaa. Muuten käyttäytyi varsin kauniisti. Ensiesiintyminen avoimessa luokassa tuotti tuloksen EH/3. Elsa puolestaan meni kehässä aivan lukkoon, uikutti ja ulisi, vaikka kehän ulkopuolella liikkui yksin ilman Diivaa oikein mukavasti. Hampaiden näyttämisestä meinasi tulla totaalinen sota. Tuomari oli todella kiltti, ymmärtäväinen ja kärsivällinen neitokaisen temppuiluille. Tuloksena H.

Seuraavat koitokset ovat vasta joskus heinäkuussa, sitä ennen koitetaan saada Pirholaa asumis- ja muuttokuntoon. Tulossa on vielä Irlannin Cob -poni Irlannista tuossa kahdeksannen päivän tienoilla, joten puuhaa riittää. Kesäkuu rauhoitetaankin kotikonnuille, loppukesästä sitten kierrellään muutamia näyttelyitä.

Tässä vielä Diivan arvostelu, Elsan lappusen olen jo jonnekin kerennyt hukata..

"Erittäin hyvän tyyppinen. Hieman kevyt alaleuka. Hyvä kaula, pysty olkavarsi, rittävät takakulmaukset, hyvä häntä. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella, liikkuu edestä levästi"

Näyttelyitä ja muuta puuhaa

Vaikka omassa pihassa riittää puuhaamista, on kesällä tarkoitus kiertää muutama näyttely. Alkuperäinen suunnitelma sisälsi ohjelmaa liki jokaiselle viikonlopulle, mutta muuton myötä aikataulua piti harventaa tuntuvasti.

Näillä näkymin on tarkoitus mennä ensi viikonloppuna Haminaan Diivan, Elsan ja Ilonan voimin. Siitä eteenpäin on sitten ohjelma täysin auki. Loppukesään, heinä-elokuulle menee ihan väkisin jo ilmoittautumistenkin osalta. Lisäksi pari omaa hevosta + yksi ratsastettava vievät aikaa ihan kiitettävästi, puhumattakaan tulevasta tallin remontista joka alkaa jo ensi viikolla. Koirat saavat nauttia vapaana juoksusta ja auringonpaisteesta siis ainakin kesäkuun ajan!

Vinttikoiraihmisille tiedoksi, että varsin mukava juoksutuspaikka on meillä tiedossa, siis melkein pihassa, ainakin suoran vetoa ajatellen. Matkaa Imatralta kertyy n. 20 km, mutta pohja on hyvä ja pituuttakin kiitettävästi. Kyse on harjoitusraviradasta, mutta kyllä siinä kelpaa koirienkin kanssa juosta. Käsiviehekin on kesän aikana mahdollisesti käytössä, mutta jos mottoriviehe löytyisi..

ps. Elsa pärjäsi Lappeenrannassa mainiosti, EH/1, vaikka ei hampaita meinannutkaan näyttää. Marjo suoriutui myös paremmin kuin hyvin vikuroivan ja mamman perään uikuttavan ruipelon esittämisestä. Kiitos! Elsa on kaiken lisäksi kasvanut ja aikuistunut hyvin, pulskistunutkin, eli ehkä tuota kehtaisi kesällä jo viedäkin näytille..

Kuulumisia, pitkästä aikaa

Ajattelin kirjoittaa rivin, pari kuulumisia pitkän hiljaiselon jälkeen.

Viime kirjoituksesta on jo aikaa ja sittemmin lumetkin ovat sulaneet ja puut ovat hiirenkorvalla. Kevät on täällä!

Aika on mennyt koirien ja hevosten kanssa puljatessa. Malla. Niin, oikeasti maalla, omalla maalla.

Joskus aikaisemmin harmittelin muuttamisen määrää, mutta nyt on sitten muutettu viimeisen kerran ja pysyvästi. Ja sellaiseen paikkaan, missä itsellä ja läheisillä on hyvä olla, koirille on tilaa, kissojen kehräystä voi kuunnella ja hevosten tuoksua haistella päivästä toiseen. Talli omassa pihassa, upeat maastot, upeat maisemat. Pieni punainen tupa ja toivottavasti ihan pian perunamaakin :)

Kuvia tulossa..

Ja ei sitten mennäkään Diivan kanssa Lappeenrantaan

Eli ihan elsan kanssa vaan.

Se eilinen tappelu vaati veronsa. Diivan jalka oli tänä aamuna kyynärpäästä ranteeseen asti aivan turvoksissa, eikä neiti varannut sille painoa lainkaan. Söi kaikesta huolimatta hyvin eikä vaikuttanut kuumeiselta. Turvotus oli kuitenkin sen verran hurjaa, että ei auttanut kuin ajella Parikkalaan päivystävälle lääkärille.

Murtumasta ei oletettavasti ole kyse kun noin hyvin sille tallaa, mutta lääkäri epäili jänteen vahingoittumista mahdolliseksi. Toivotaan kuitenkin että ei. Haavojen kohdat näyttävät hyviltä eikä kuumetta ole. Tuloksena kipulääkitys ja antibioottikuuri. Ja kuukauden varoaika näyttelyitä silmälläpitäen.

Tällaista tämä on. Aina sattu ja tapahtuu. Nyt tietysti harmittaa että Diivan osalta Lappeenrannan näyttely on poissuljettu, mutta toki koiran terveys on tärkein; näyttelyitä tulee ja menee. Elsa saa sitten edustaa Diivankin puolesta. Seuraava näyttely on sitten Hamina toukokuussa. Sitä odotellessa..

























Tällaiselta jalka näytti vajaa vuorokausi tappelun jälkeen.



Tällä hetkellä neiti kuitenkin tallaa kintulleen paremmin (johtuneeko lääkkeestä?) ja on muutenkin pirteämpi. Toivotaan että elämä voittaa ja jalka toipuu pian kuntoon.

Ruokavalioremontti, reikiä nahassa (jälleen) sekä hevostelun hurmaa!

Allekirjoittanutta on jo tovin jos toisenkin kummastuttanut koirien tuottama kerran syödyn määrä. Ei niinkään miellyttävä asia jutustelun aiheena, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.

Monta sortimenttiä on kalliinpaa sapuskaa kokeiltu, mutta jätteen määrä on ollut kertakaikkiaan järjetön. Viimeaikoina kupista on löytynyt Jahti & Vahti kanariisiä, mutta Elsan maha ei siitä oikein pitänyt, eikä tarpeellisia lisägrammojakaan tullut. Jätteen määrä pysyi kohtuullisena. Saman merkin energia puolestaan sopi massuille hyvin ja lisäpainoakin kertyi, mutta kasojen korjaamisesta ei selvinnyt enää pikulapiolla.

Vahingossa eräänä päivänä koirien ruokavarastot valuivat kuitenkin tyhjiin, ja ainoa paikallinen kyseistä merkkiä myyvä liike oli sulkenut ovensa viikoksi muuton vuoksi. Mikä avuksi? Elsan maha meni kuralle jo pelkästä ajatuksesta ruokalaadun vaihtamiseksi. Niinpä reipas omistaja keitteli hätäpäissään puuroa riisistä ja jauhelihasta, höysti sitä ruokaöljyllä ja kasviksilla ja hurautti sekaan ropsauksen mysli. Ja kylläpä maistui! Maistui siinä määrin, että jäi säkki kuivaruokaa ostamatta vaikka myymälä olikin jälleen auki.

Mutta Se oleellisin.. nyt selviää korjaushommista teelusikalla ja kökkäreet voi noppia melkein sormin; sen verran tiukkaa tavara on. Nyt vain herää kysymys kuivaruuasta; sekoittaisiko sitä joukkoon, siirtyisikö siitä kokonaan pois vai palaisiko takaisin pelkkään nappulaan. Kommentoikaa viisaammat!

Ja sitten reikiä nahassa -osuuteen. Mikään ei tunnetusti voita hyvällä alustalla revittelyä ja auringosta nauttimista, ainakaan Diivan, Elsan ja Ilonan mielestä. Ja sitähän tänään pääsivät heti aamusta tekemään! Diiva nautti rosvona olemisesta ja Elsa jahtasi minkä ehti. Ilona puolestaan paimensi parhaansa mukaan. Välillä painittiin ja nujuttiin sulassa sovussa, mutta sitten..

En oikein ehtinyt nähdä miten tilanne meni, mutta ilmeisesti Elsa tölväisi Diivaa hieman turhan kovasti. Ja siitä se ajatus sitten lähti.. Ilmitappelu. Meinasin, että tapelkoot, mutta tilanne ei lauennut normaaliin tapaan. Jopa Ilonan äänensävy muuttui ja kolmen koiran rähinärinki oli valmis. Väliin piti mennä. Pitelin Ilonaa jalalla kauempana ja samalla yritin repiä Diivaa Elsan kurkusta irti. Kyllä piti kovin kiinni!!! Lopulta sain tytöt toisistaan irti ja hetken jäähdyttelyn jälkeen tilanne oli ohi. Tarkastelin vahingot: Elsa ok, Diivalta tuli verta melko reippaasti jalasta, mutta tallasi sille ihan hyvin. Eikun kotia kohti.

Diivan oikeassa etujalassa olikin sitten nilkan kohdalla neljä reikää, yksi iso ja kolme pienempää. Verenvuoto tyrehtyi varsin nopsaan, eikä neiti näyttänyt sitä juurikaan varovan. Elsassa en nähnyt vieläkään mitään vaikka kuinka tarkkaan katsoin. Suunnilleen vartin päästä ihmettelin pöydän alla seisovaa Elsaa. Ja kun tarkemmin katsoin, neidin etujalat, rinta ja vielä lattiakin oli aivan veressä. Syy: reikä leuan alla. Pari veristä pumpulituppoa myöhemmin vuoto lakkasi ja tyttö voi nyt hyvin, pientä turvotusta kuitenkin.

Diiva kuitenkin nyt hiukan huolestuttaa. Jalka on kovasti turvoksissa eikä tyttö varaa sille lainkaan. Putsattu on ja kylmää laitettu, mutta vaisulta vaikuttaa. Pitää nyt katsella ja tarkkailla miten neiti syö ja muuten käyttäytyy. Toivottavasti lähtee nopeasti parempaan suuntaan, muuten on lääkärireissu edessä..




















Tältä Diivan jalka näytti heti tapahtuman jälkeen. Ei pahalta lainkaan.






























Ja reikähän se siellä. Syväkin..? Toivottavasti ei..




Ja sitten vielä lyhyesti hevostelua Pirholassa. Ratsuna 14-vuotias 292 071 euroa urallaan voittanut ex-ravihevosori Obelix Laukko. Voi ravurikin olla kaunis ratsuna!
























Ravinäyte ravurilta!





























Täältä tullaan niin että lumi pöllyää!























Uljas musta.


















Ravuri laukkaa! Ja lujaa!





























My Little Pony. "The Green Hill´s Samuel" eli Samu.

Kevätkuulumisia

Vierähtipä tovi jos toinenkin edellisestä blogipäivityksestä. No, aika se vain tuppaa kulumaan niin nopsaan, niin nopsaan.. Eilen Marjo sitten puhui suunsa puhtaaksi vanhan blogitekstin tuijottelusta, ja siitä säikähtäneenä sitten reipastuin. Hetkiseksi nyt ainakin.

Elsa esiintyi eilen Lappeenrantaa silmälläpitäen match showssa Marjon kanssa. Itsehän olen todennut, että Diivaa esitän mielelläni mutta Elsepetti on Marjon heiniä. Ja niinhän tuo sujui että ei paremmasta väliä.

Ensimmäisessä vaiheessa Elsa sai sinisen nauhan; liekö johtunut siitä ettei penska antanut hampaitaan katsoa. Se harjoituksen alle siis! Kuitenkin, lopulta irtosi sinisten voitto, ja BIS-kehässäkin sijoitus oli viides, ensimmäinen sijoittumaton siis. Hieno suoritus, koiria oli kuitenkin paikalla pitkälle yli sadan ja elsankin luokassa liki neljäkymmentä. Kiitos Marjo!

Edellä mainituista karkeloista Diiva sai lepoa mutta pian on edessä Lappeenrannan koitos. Piiiiitkien talviunien ja horroksessa elämisen jälkeen näyttelykarkelot alkavat jälleen kiinnostaa, ja innolla siis naapurikunnan näytelmiä odotetaan. Diivahan meneekin jo avoimeen, Elsa puolestaan junnuihin. Onneksi on tuo nuorempi saanut vähän massaakin, ettei ole aivan niin kuikelo kuin kuukausi-pari sitten. Nyt alkaa näyttää jo liki koiralta.. Seisomisopettelu on Elsalla täysin vaiheessa, pitäisi varmaan siihen(kin) hiukkasen aikaa uhrata, ettei Marjo-parka aivan pulaan joutuisi tosipaikan tullen.


Tässä tuoreimmat seisomiskuvat molemmista neitokaisista.












































Ja sitten vielä pari lumista peuhuukuvaa :)


















Ilona, Papu, Diiva ja Elsa koettavat selviytyä toisistaan..






























Mitä IHMETTÄ tapahtui, kysyn vaan..!?

Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Vuosi vaihtui, ja Diivallehan se oli tietysti silkkaa kärsimystä.. Elsa vähät välitti paukuista, valoista tai vinkunasta, mutta Diivalle se oli hieman liikaa. Oma turvallinen näyttelykoppi kuitenkin tarjosi tarvittavan suojapaikan, ja paukkeesta selvittiin melko vähin toimenpitein. Vaan väsyneitähän molemmat neidit toki olivat ja ovat..

Tässä pari tunnelmakuvaa aamulta. Aivan, sänkyyn kömpivät molemmat heti kun silmä vältti..!




























Diivaa HIEMAN nukuttaisi vielä..


























Syvään haukotellen suostui peiton alta pois tulemaan..