Mistä on pienet whippetit tehty..?

No tietysti juoksun riemusta, pienestä määrästä nahistelua, rakkaudesta omaan rotuun ja lämpimään syliin, sekä kylmänaroista varpaista. Niistä on pienet whippetit tehty..!

Juoksun huumaa ei mikään voita. Eikä pysäytä.

Pikkuisen tulee aina tapeltua. Ja joskus enemmän.

Parempaa kaveria kuin omanrotuinen ei ole olemassa. Eikä parempaa paikkaa kuin avoin, silittävä ja lämmin syli.

Varpaat, ne nyt vaan palelee, ainakin talvella (ja pikuisen kesälläkin).

Ei ole whippetin voittanutta!

Lumiriemua ja Jyväskylän kuulumisia

Lumi tuli ja mieletön tarmo pieniin koiriin kyseisen valkoisen aineen mukana! Erityisesti Elsaa ei pitele mikään. Diivakin puhkuu intoa, mutta hillitymmin, lunta haistellen ja pikkuisen maistellen.

Pitkästä aikaa nähtiin myös Papua ja kolmikko pääsi juoksemaan ja telmimään vapaasti. Sitä ei tietysti voita yhtään mikään! Lumessa sinkoilun jälkeen nuorisolle maistui loikoilu ja pienen pieni nahistelu sohvan nurkassa. Ohessa mauutama kuva kyseiseltä päivältä, eli perjantailta 21.11.

Kolmikko lentää..!!!!

Vauhtia piisaa, huomaa antennihännät.

Apua, pupu hyökkää kohti, eikös sen pitäisi pinkoa karkuun..?!?

Yhtään ei palele, ei yhtään..

Loppuverryttelyt nahinan merkeissä. Elsa pitää Papuparkaa patjanaan, Diiva väistelee kuten tapana on..

Eilen 23.11. Diiva esiintyi Jyväskylässä lumimyräkän ympäröimässä Paviljongissa. Koiria oli jälleen huima määrä, samaa luokkaa kuin Lahdessa viimeeksi. Diivalla tai Into-veljellä ei ollut paras päivänsä, molemmat palkittiin EH:lla. Sen sijaan Peppi-sisko sijoittui ERI:n kera nuorten kolmanneksi ja Piian sylikoira Lyyli oli avoimen luokan toinen ja lopulta PN3 varasertin kera. Onnea Lyyli ja Piia! Kasvattajaluokassa ei hävitty huonoille, sillä Whiptails koirat voittivat; joukossaan ROP ja VSP. Mukava reissu kuitenkin, näkyi paljon tuttuja ihmisiä ja kauniita koiria. Messaria kohti..!

Tässä vielä Diivan arvostelu, joka ei ole ollenkaan huono..!

"Bluefawn bitch with very feminine & elegant appearance. Typical head, good expression. Turns the ears a bit wide. Good length of neck. Very good topline. Complete scissorbite. Well angulated. Moves soundly & parallell."


Kuvat: Marjo Leinonen

Halloween!

Koirat joutuivat taas viime lauantaina sivuosaan, kun emäntä vietti aikaansa hevostellessa. Tosin muutama nuori neiti totesi, että koirat olisivat sopineet mukaan varsin hyvin. Kyseessä oli pukuratsastus. Ja niin Tiinasta ja Bahromasta tuli keijukaisia intiaanien, joulukuusien, poron ja tonttujen, Mikkihiirien, karhukoplan, eskimoitten, vauvojen, merirosvojen, eläinvaunujen, Akun ja Iineksen sekä noidan joukkoon. Hauskaa oli, sekä valmisteluvaiheessa että varsinaisessa ratsastuksessa. Lisää kuvia tapahtumasta on mahdollista löytää Imatran ratsastajien sivuilta, täältä. Yleisöä oli mukavasti paikalla, ja kuin kruunuksi illalle keijukaisasuste äänestettiin illan parhaaksi. Hiphei!















Kuvat: Harri Purhonen

Uintireissu

Isänpäivän vietossa maalla. Meinasin, etten lainkaan päästä koiria irti saveen rypemään. Vaan Elsapa päätti toisin. Pujahti pannastaan ja juoksi suoraa päätä kaivuutyömaalle saveen tirsimään. Ei siinä auttanut kuin päästää Diivakin irti, pelihän oli jo periaatteessa menetetty.

Juoksivat sitten rallia mökin ympäri, huvimajan ali, talon ympäri, kaivolle, pellolle, pihanurmelle.. Ja voi vaan kuvitella miltä näyttivät. Manasin siinä sitten mielessäni (ja ääneenkin) koirien savisuutta ja kyselin lämmintä vettä elikoiden pesuun. No, sitä onneksi oli saunalla saatavilla eilisen saunapäivän ansiosta.

Elsa kuitenkin päätti kieltäytyä pesuhetkestä ja paineli häntä suorana pellon kauimmaiseen nurkkaan. Eihän siinä auttanut kuin perään lähteä. Isä huuteli perään, että pitäisi varoa sitä kaivon luona olevaa parin metrin syvyistä, vettä täynnä olevaa monttua.. Niinpä niin. Neiti karkulainen teki tiukan u-käännöksen ja juoksi minua kohti, yritin pysäyttää mutta väisti ja sujahti sievästi juuri tuohon kyseiseen monttuun. No, tulipahan testatuksi että kyllä, Elsa tosiaan osaa uida, tai ainakin pysyy pinnalla. Jotenkin. Nenä pinnalla porski sitten pari metriä sujuvaa koiraa montun toiselle laidalle. Hetken luulin kyllä että täytyy hypätä perään, mutta kai se uimataito on eläimillä geeneissä. Kovastihan tuo kakoi noustuaan kuivalle maalle, eli vettä hengessä taisi olla leikin nimi. Eikä välttynyt lopulta edes pesulta. On siinä minulla hienohelmavesilammikoittenkiertäjä, tosissaan!

Näyttelytulospäivityksiä

Nonniin, vihdoin päivittelyä. On vähän tupannut jäämään, syystä jos toisesta. Kovasti on ollut menoa; koirien kanssa, hevostellessa, töissä.. selityksen makua mutta totta toinen puoli.

Eli 1.11. Lahden ryhmänäyttelyyn osallistuivat sekä Diiva että Elsa. Diiva nuoriin, Elsa junnuihin. Yhteensä 34 narttua esitettiin. Diiva sai erinomaisen, voitti luokkansa ja päätyi lopulta tulokseen PN3 ja sai varasertin!!! Upea, mahtava tyttö! Elsa puolestaan sai EH:n, aivan odotetusti. Kokemusta tuli silti roppakaupalla lisää.

Kiitos Anitalle, Irinalle, Marjolle ja Jaanalle sekä muille kannustusjoukoille kehän laidalla! Loistava päivä, kerrassaan!!!

Kuva: Marjo Leinonen