sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Ja ei sitten mennäkään Diivan kanssa Lappeenrantaan

Eli ihan elsan kanssa vaan.

Se eilinen tappelu vaati veronsa. Diivan jalka oli tänä aamuna kyynärpäästä ranteeseen asti aivan turvoksissa, eikä neiti varannut sille painoa lainkaan. Söi kaikesta huolimatta hyvin eikä vaikuttanut kuumeiselta. Turvotus oli kuitenkin sen verran hurjaa, että ei auttanut kuin ajella Parikkalaan päivystävälle lääkärille.

Murtumasta ei oletettavasti ole kyse kun noin hyvin sille tallaa, mutta lääkäri epäili jänteen vahingoittumista mahdolliseksi. Toivotaan kuitenkin että ei. Haavojen kohdat näyttävät hyviltä eikä kuumetta ole. Tuloksena kipulääkitys ja antibioottikuuri. Ja kuukauden varoaika näyttelyitä silmälläpitäen.

Tällaista tämä on. Aina sattu ja tapahtuu. Nyt tietysti harmittaa että Diivan osalta Lappeenrannan näyttely on poissuljettu, mutta toki koiran terveys on tärkein; näyttelyitä tulee ja menee. Elsa saa sitten edustaa Diivankin puolesta. Seuraava näyttely on sitten Hamina toukokuussa. Sitä odotellessa..

























Tällaiselta jalka näytti vajaa vuorokausi tappelun jälkeen.



Tällä hetkellä neiti kuitenkin tallaa kintulleen paremmin (johtuneeko lääkkeestä?) ja on muutenkin pirteämpi. Toivotaan että elämä voittaa ja jalka toipuu pian kuntoon.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Ruokavalioremontti, reikiä nahassa (jälleen) sekä hevostelun hurmaa!

Allekirjoittanutta on jo tovin jos toisenkin kummastuttanut koirien tuottama kerran syödyn määrä. Ei niinkään miellyttävä asia jutustelun aiheena, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.

Monta sortimenttiä on kalliinpaa sapuskaa kokeiltu, mutta jätteen määrä on ollut kertakaikkiaan järjetön. Viimeaikoina kupista on löytynyt Jahti & Vahti kanariisiä, mutta Elsan maha ei siitä oikein pitänyt, eikä tarpeellisia lisägrammojakaan tullut. Jätteen määrä pysyi kohtuullisena. Saman merkin energia puolestaan sopi massuille hyvin ja lisäpainoakin kertyi, mutta kasojen korjaamisesta ei selvinnyt enää pikulapiolla.

Vahingossa eräänä päivänä koirien ruokavarastot valuivat kuitenkin tyhjiin, ja ainoa paikallinen kyseistä merkkiä myyvä liike oli sulkenut ovensa viikoksi muuton vuoksi. Mikä avuksi? Elsan maha meni kuralle jo pelkästä ajatuksesta ruokalaadun vaihtamiseksi. Niinpä reipas omistaja keitteli hätäpäissään puuroa riisistä ja jauhelihasta, höysti sitä ruokaöljyllä ja kasviksilla ja hurautti sekaan ropsauksen mysli. Ja kylläpä maistui! Maistui siinä määrin, että jäi säkki kuivaruokaa ostamatta vaikka myymälä olikin jälleen auki.

Mutta Se oleellisin.. nyt selviää korjaushommista teelusikalla ja kökkäreet voi noppia melkein sormin; sen verran tiukkaa tavara on. Nyt vain herää kysymys kuivaruuasta; sekoittaisiko sitä joukkoon, siirtyisikö siitä kokonaan pois vai palaisiko takaisin pelkkään nappulaan. Kommentoikaa viisaammat!

Ja sitten reikiä nahassa -osuuteen. Mikään ei tunnetusti voita hyvällä alustalla revittelyä ja auringosta nauttimista, ainakaan Diivan, Elsan ja Ilonan mielestä. Ja sitähän tänään pääsivät heti aamusta tekemään! Diiva nautti rosvona olemisesta ja Elsa jahtasi minkä ehti. Ilona puolestaan paimensi parhaansa mukaan. Välillä painittiin ja nujuttiin sulassa sovussa, mutta sitten..

En oikein ehtinyt nähdä miten tilanne meni, mutta ilmeisesti Elsa tölväisi Diivaa hieman turhan kovasti. Ja siitä se ajatus sitten lähti.. Ilmitappelu. Meinasin, että tapelkoot, mutta tilanne ei lauennut normaaliin tapaan. Jopa Ilonan äänensävy muuttui ja kolmen koiran rähinärinki oli valmis. Väliin piti mennä. Pitelin Ilonaa jalalla kauempana ja samalla yritin repiä Diivaa Elsan kurkusta irti. Kyllä piti kovin kiinni!!! Lopulta sain tytöt toisistaan irti ja hetken jäähdyttelyn jälkeen tilanne oli ohi. Tarkastelin vahingot: Elsa ok, Diivalta tuli verta melko reippaasti jalasta, mutta tallasi sille ihan hyvin. Eikun kotia kohti.

Diivan oikeassa etujalassa olikin sitten nilkan kohdalla neljä reikää, yksi iso ja kolme pienempää. Verenvuoto tyrehtyi varsin nopsaan, eikä neiti näyttänyt sitä juurikaan varovan. Elsassa en nähnyt vieläkään mitään vaikka kuinka tarkkaan katsoin. Suunnilleen vartin päästä ihmettelin pöydän alla seisovaa Elsaa. Ja kun tarkemmin katsoin, neidin etujalat, rinta ja vielä lattiakin oli aivan veressä. Syy: reikä leuan alla. Pari veristä pumpulituppoa myöhemmin vuoto lakkasi ja tyttö voi nyt hyvin, pientä turvotusta kuitenkin.

Diiva kuitenkin nyt hiukan huolestuttaa. Jalka on kovasti turvoksissa eikä tyttö varaa sille lainkaan. Putsattu on ja kylmää laitettu, mutta vaisulta vaikuttaa. Pitää nyt katsella ja tarkkailla miten neiti syö ja muuten käyttäytyy. Toivottavasti lähtee nopeasti parempaan suuntaan, muuten on lääkärireissu edessä..




















Tältä Diivan jalka näytti heti tapahtuman jälkeen. Ei pahalta lainkaan.






























Ja reikähän se siellä. Syväkin..? Toivottavasti ei..




Ja sitten vielä lyhyesti hevostelua Pirholassa. Ratsuna 14-vuotias 292 071 euroa urallaan voittanut ex-ravihevosori Obelix Laukko. Voi ravurikin olla kaunis ratsuna!
























Ravinäyte ravurilta!





























Täältä tullaan niin että lumi pöllyää!























Uljas musta.


















Ravuri laukkaa! Ja lujaa!





























My Little Pony. "The Green Hill´s Samuel" eli Samu.




maanantai 23. maaliskuuta 2009

Kevätkuulumisia

Vierähtipä tovi jos toinenkin edellisestä blogipäivityksestä. No, aika se vain tuppaa kulumaan niin nopsaan, niin nopsaan.. Eilen Marjo sitten puhui suunsa puhtaaksi vanhan blogitekstin tuijottelusta, ja siitä säikähtäneenä sitten reipastuin. Hetkiseksi nyt ainakin.

Elsa esiintyi eilen Lappeenrantaa silmälläpitäen match showssa Marjon kanssa. Itsehän olen todennut, että Diivaa esitän mielelläni mutta Elsepetti on Marjon heiniä. Ja niinhän tuo sujui että ei paremmasta väliä.

Ensimmäisessä vaiheessa Elsa sai sinisen nauhan; liekö johtunut siitä ettei penska antanut hampaitaan katsoa. Se harjoituksen alle siis! Kuitenkin, lopulta irtosi sinisten voitto, ja BIS-kehässäkin sijoitus oli viides, ensimmäinen sijoittumaton siis. Hieno suoritus, koiria oli kuitenkin paikalla pitkälle yli sadan ja elsankin luokassa liki neljäkymmentä. Kiitos Marjo!

Edellä mainituista karkeloista Diiva sai lepoa mutta pian on edessä Lappeenrannan koitos. Piiiiitkien talviunien ja horroksessa elämisen jälkeen näyttelykarkelot alkavat jälleen kiinnostaa, ja innolla siis naapurikunnan näytelmiä odotetaan. Diivahan meneekin jo avoimeen, Elsa puolestaan junnuihin. Onneksi on tuo nuorempi saanut vähän massaakin, ettei ole aivan niin kuikelo kuin kuukausi-pari sitten. Nyt alkaa näyttää jo liki koiralta.. Seisomisopettelu on Elsalla täysin vaiheessa, pitäisi varmaan siihen(kin) hiukkasen aikaa uhrata, ettei Marjo-parka aivan pulaan joutuisi tosipaikan tullen.


Tässä tuoreimmat seisomiskuvat molemmista neitokaisista.












































Ja sitten vielä pari lumista peuhuukuvaa :)


















Ilona, Papu, Diiva ja Elsa koettavat selviytyä toisistaan..






























Mitä IHMETTÄ tapahtui, kysyn vaan..!?