Talven ihmemaa ja muita päivityksiä

Kirjoittaja on pitänyt taukoa blogin päivityksestä lähes kuukauden. Syinä, tai hyvinä selityksinä nyt ainakin, pidettäkköön muuttoruljanssia sekä pitkää nettipimentoa.

No, eihän tässä kummia ole kerennyt tapahtumaan. Asunto vaihtui kolmannesta kerroksesta maan tasalla olevaan eli koirille on nyt vihdoin piha, kunhan aita saadaan ensin pystyyn.














Kuvassa tytöt uudessa pedissä uudessa kodissa. Elsan kaulan pituus se ei vaan koskaan lakkaa ihmetyttämästä..

Diiva käväisi näyttäytymässä Messarissa, sai hyvän arvostelun kanssa Eri:n ja sijoittui luokkansa neljänneksi. Seuraavan kerran näytellään joko Tampereella tai Lappeenrannassa.

Lumi tuli, ja se jos mikä on saanut riemua aikaan ja vauhtia töppösiin! Nykyisen kodin lähellä on mukavan syrjässä aktiivisimilta liikkujilta ja koirienulkoiluttajilta ihan mukavankokoinen aukea, jossa tytöt ovat päässeet kirmailemaan suurimpia vauhtipatoutumiaan pois. Mukana on muutaman kerran ollut Polski Owczarek Nizinny -tyttö Ilona, joka jää kyllä vauhdissa mutta ei kekseliäisyydessä! Hyvin ovat tyttöjen toimet sujuneet ilman rähinöitä, vaikka wipukat roturasisteina tunnetaankin. Erityisesti Elsa tuntuu pitävän Ilonasta; eikä tunne taida olla vain yksipuolinen :) Papua ei ole voitu joukon jatkeeksi ottaa Diivan juoksujen takia pitkään aikaan :( Ja vieläkin vaan näyttää siltä että odottaa pitää; ei vara venettä kaada.. Diiva kun ei ole koskaan osannut sanoa ei..

Seuraavassa pitkähkö kuvapläjäys tämän päivän lumisista riennoista!



















Ilona huilaa






















Tyttöjen painihetki

















Varo Diiva..





















..Elsa lähestyy uhkaavasti..






















..melkein osuu..




















..vaan refleksit ovat kunnossa..





















..ja jahti voi alkaa!

















Ilonalla on kova homma pysyä vauhdissa mukana!























Ja nujuta pitää..!





















Elsa teki SUUREN löydön!





















Kummasti saa kepistä aihetta riemuun!





















Kenen keppi se itseasiassa onkaan..? Diivakin (!) innostui kyseisestä aarteesta taistelemaan..!
























Ja vielä viimeisenä kuva-arvoitus:

Mitä tässä tapahtuu, mikä tämä on..?

Ongelma ratkaistu!

Elsa, tuo nuoruuden innolla ja tempperamenttisella luonteella varustettu pikkuinen koira, on tähän asti ollut suoranainen taluttajan painajainen. Pentuna tullessaan sai metsään houkutella herkkujen avulla, mutta vanhetessaan rohkeus, päättäväisyys ja vauhti ovat kasvaneet sellaisiin mittoihin, ettei ulkoiluttajan käsi enää kestä moista venymistä.

Yksin neiti on kuin enkeli; kulkee jalan vieressä, katselee silmiin ja tepsuttelee kuin koulutettu koira konsanaan. Vaan kaiken tuon voi autuaasti unohtaa ulkoiltaessa Diivan kanssa, kuten lähes poikkeuksetta tapahtuu. Ja kun kaupungissa ollaan, irti ei voi pitää kuin aniharvoin. Vauhtipatoutumia pääsee syntymään, valitettavasti.

Tähän asti olen koettanut selviytyä järjettömästä kieli vyön alla -kiskomisesta päättäväisyydellä, kehumisella, kielloilla, nameilla.. ei vaikutusta. Kesällä menetin hermoni ja päätin turvautua järeämpään aseeseen: kuonopantaan. Vaan eipä tullut mitään. Sitä naaman raapimista puskaan, heinikkoon, asfalttiin, aitoihin, seiniin, mihin vain, ei hennonnut herkkä ihminen enää katsella, ja lopulta, kastelukannuonnettomuuden siivittämänä annoin Elsan voittaa 1-0 ja luovuin mokomasta virityksestä.

Aika ajoin on kuitenkin mieleni taas romahtanut miinuksen puolelle kiskomista katsellessa, kättä potiessa ja konsteja keksiessä. Viimeistä edellinen konsti oli whippet-piireissäkin useasti näkemäni hihna massun ympäri -temppu. Ja se toimi. Tosin, sivuvaikutuksena sain ajoittain hassunkurisesti pomppivan tai sivuttain kulkevan koiran. Ja sääliksihän sitä kävi.

Viimeiseen asti vastustin, ihan noin periaatteesta, vedonestovaljaita, joissa hihnat kulkevat kainaloiden ali. Ikävän tuntuista, ajattelin. Tänään kuitenkin nöyrryin pakon edessä kyllästyttyäni käsien venymiseen ja hankalan näköisesti kulkevan pikkukoiran katseluun. Ja kas, ihme tapahtui! Elsa kulki testilenkin hyväntuulisena, iloisesti hölkytellen, vetämättä ja vinossa juoksematta, jopa Diivan kanssa nahistelematta.

Pieni satsaus ja ennakoluulojen unohtaminen ilmeisesti kannatti. Silti mielessä siintävät ne ajat kun mokomista ylimääräisistä vempeleistä on päästy lopulliseti eroon.. Kyllä, saa sitä aina toivoa :)

Mistä on pienet whippetit tehty..?

No tietysti juoksun riemusta, pienestä määrästä nahistelua, rakkaudesta omaan rotuun ja lämpimään syliin, sekä kylmänaroista varpaista. Niistä on pienet whippetit tehty..!

Juoksun huumaa ei mikään voita. Eikä pysäytä.

Pikkuisen tulee aina tapeltua. Ja joskus enemmän.

Parempaa kaveria kuin omanrotuinen ei ole olemassa. Eikä parempaa paikkaa kuin avoin, silittävä ja lämmin syli.

Varpaat, ne nyt vaan palelee, ainakin talvella (ja pikuisen kesälläkin).

Ei ole whippetin voittanutta!

Lumiriemua ja Jyväskylän kuulumisia

Lumi tuli ja mieletön tarmo pieniin koiriin kyseisen valkoisen aineen mukana! Erityisesti Elsaa ei pitele mikään. Diivakin puhkuu intoa, mutta hillitymmin, lunta haistellen ja pikkuisen maistellen.

Pitkästä aikaa nähtiin myös Papua ja kolmikko pääsi juoksemaan ja telmimään vapaasti. Sitä ei tietysti voita yhtään mikään! Lumessa sinkoilun jälkeen nuorisolle maistui loikoilu ja pienen pieni nahistelu sohvan nurkassa. Ohessa mauutama kuva kyseiseltä päivältä, eli perjantailta 21.11.

Kolmikko lentää..!!!!

Vauhtia piisaa, huomaa antennihännät.

Apua, pupu hyökkää kohti, eikös sen pitäisi pinkoa karkuun..?!?

Yhtään ei palele, ei yhtään..

Loppuverryttelyt nahinan merkeissä. Elsa pitää Papuparkaa patjanaan, Diiva väistelee kuten tapana on..

Eilen 23.11. Diiva esiintyi Jyväskylässä lumimyräkän ympäröimässä Paviljongissa. Koiria oli jälleen huima määrä, samaa luokkaa kuin Lahdessa viimeeksi. Diivalla tai Into-veljellä ei ollut paras päivänsä, molemmat palkittiin EH:lla. Sen sijaan Peppi-sisko sijoittui ERI:n kera nuorten kolmanneksi ja Piian sylikoira Lyyli oli avoimen luokan toinen ja lopulta PN3 varasertin kera. Onnea Lyyli ja Piia! Kasvattajaluokassa ei hävitty huonoille, sillä Whiptails koirat voittivat; joukossaan ROP ja VSP. Mukava reissu kuitenkin, näkyi paljon tuttuja ihmisiä ja kauniita koiria. Messaria kohti..!

Tässä vielä Diivan arvostelu, joka ei ole ollenkaan huono..!

"Bluefawn bitch with very feminine & elegant appearance. Typical head, good expression. Turns the ears a bit wide. Good length of neck. Very good topline. Complete scissorbite. Well angulated. Moves soundly & parallell."


Kuvat: Marjo Leinonen

Halloween!

Koirat joutuivat taas viime lauantaina sivuosaan, kun emäntä vietti aikaansa hevostellessa. Tosin muutama nuori neiti totesi, että koirat olisivat sopineet mukaan varsin hyvin. Kyseessä oli pukuratsastus. Ja niin Tiinasta ja Bahromasta tuli keijukaisia intiaanien, joulukuusien, poron ja tonttujen, Mikkihiirien, karhukoplan, eskimoitten, vauvojen, merirosvojen, eläinvaunujen, Akun ja Iineksen sekä noidan joukkoon. Hauskaa oli, sekä valmisteluvaiheessa että varsinaisessa ratsastuksessa. Lisää kuvia tapahtumasta on mahdollista löytää Imatran ratsastajien sivuilta, täältä. Yleisöä oli mukavasti paikalla, ja kuin kruunuksi illalle keijukaisasuste äänestettiin illan parhaaksi. Hiphei!















Kuvat: Harri Purhonen

Uintireissu

Isänpäivän vietossa maalla. Meinasin, etten lainkaan päästä koiria irti saveen rypemään. Vaan Elsapa päätti toisin. Pujahti pannastaan ja juoksi suoraa päätä kaivuutyömaalle saveen tirsimään. Ei siinä auttanut kuin päästää Diivakin irti, pelihän oli jo periaatteessa menetetty.

Juoksivat sitten rallia mökin ympäri, huvimajan ali, talon ympäri, kaivolle, pellolle, pihanurmelle.. Ja voi vaan kuvitella miltä näyttivät. Manasin siinä sitten mielessäni (ja ääneenkin) koirien savisuutta ja kyselin lämmintä vettä elikoiden pesuun. No, sitä onneksi oli saunalla saatavilla eilisen saunapäivän ansiosta.

Elsa kuitenkin päätti kieltäytyä pesuhetkestä ja paineli häntä suorana pellon kauimmaiseen nurkkaan. Eihän siinä auttanut kuin perään lähteä. Isä huuteli perään, että pitäisi varoa sitä kaivon luona olevaa parin metrin syvyistä, vettä täynnä olevaa monttua.. Niinpä niin. Neiti karkulainen teki tiukan u-käännöksen ja juoksi minua kohti, yritin pysäyttää mutta väisti ja sujahti sievästi juuri tuohon kyseiseen monttuun. No, tulipahan testatuksi että kyllä, Elsa tosiaan osaa uida, tai ainakin pysyy pinnalla. Jotenkin. Nenä pinnalla porski sitten pari metriä sujuvaa koiraa montun toiselle laidalle. Hetken luulin kyllä että täytyy hypätä perään, mutta kai se uimataito on eläimillä geeneissä. Kovastihan tuo kakoi noustuaan kuivalle maalle, eli vettä hengessä taisi olla leikin nimi. Eikä välttynyt lopulta edes pesulta. On siinä minulla hienohelmavesilammikoittenkiertäjä, tosissaan!

Näyttelytulospäivityksiä

Nonniin, vihdoin päivittelyä. On vähän tupannut jäämään, syystä jos toisesta. Kovasti on ollut menoa; koirien kanssa, hevostellessa, töissä.. selityksen makua mutta totta toinen puoli.

Eli 1.11. Lahden ryhmänäyttelyyn osallistuivat sekä Diiva että Elsa. Diiva nuoriin, Elsa junnuihin. Yhteensä 34 narttua esitettiin. Diiva sai erinomaisen, voitti luokkansa ja päätyi lopulta tulokseen PN3 ja sai varasertin!!! Upea, mahtava tyttö! Elsa puolestaan sai EH:n, aivan odotetusti. Kokemusta tuli silti roppakaupalla lisää.

Kiitos Anitalle, Irinalle, Marjolle ja Jaanalle sekä muille kannustusjoukoille kehän laidalla! Loistava päivä, kerrassaan!!!

Kuva: Marjo Leinonen

Agiliitoa

Ja agilitypäivä taas tänään.

Diiva on viettänyt viime viikon todellista hiljaiseloa mamman juostessa hevosteluhommissa harva se päivä. Eli juoksentelut, lenkit ja kaikki muu kiva on ollut jäähyllä oikein raskaimman jälkeen. Mutta tänään sitten harjoituksiin. Oli tytöllä intoa, ja minulla naurussa pitelemistä!!! Neiti teki kaiken niin kuin pitikin, hyppi esteitä innolla, syöksyi putkeen kuin ohjus ja kapusi aata ilman pienintäkään epäröintiä. Mutta ohjaa siinä sitten..! Meikäläinen jäi totaalisesti lähtökuoppiin neidin kiitäessä pitkin rataa. Parit hepulitkin koettiin ja nauratettiin vauhdin hurmalla kanssaharrastajia.

Ohjaaja jäikin miettimään, että eikö tuolle koiralle todellakaan löydy sitä välivaihdetta. On vaan käsijarru päällä kulkemista tai sitten täysillä eteen.

Ja kun hetken mietin Diivaa koirana, niin vastaus on aika helppo. Ei löydy. Ja se Diivassa niin hienoa onkin. Kaikki tai ei mitään.

Helsinki International Horse Show

Eilen Käytiin siis Imatran Ratsastajien joukolla kyseistä UPEAA tapahtumaa katsomassa. Koko päivähän reissussa vierähti, mutta kannatti! Suunnattoman hienoja hevosia, taitavia ratsastajia, korkeita esteitä ja paljon nähtävää. Kuvia tuli räpsittyä runsaasti, mutta huonolla menestyksellä. Liian nopeita menijöitä nuo hevoset, ja liian vähän valoa.. Tässä kuitenkin muutama tunnelmapala..

"Riittää kun vain on kaunis!"

Tänään agilityharjoituksissa kuulin kerrassaan ihastuttavan kommentin Diivan ulkonäöstä.

Se meni jotakuinkin niin, että "Voi kun tuo on niin kaunis! Se on kuin patsas. Näyttää ihan siltä että sen voisi vaan laittaa sohvalle ja se olisi siinä koristeena. Kun se on noin nätti, niin eihän sen tarvitse edes tehdä mitään, riittää kun vain on kaunis!"

Niin, sitähän tuo neiti todellakin on, kaunis.


Kuva :Marjo Leinonen

Kinttu kuntoutuu

Kumma se vaan on tuo koiran kyky kuntoutua. Eilen näytti vielä siltä että varsin pahaa jälkeä on tulossa ja että Diivan jalka takuulla tulehtuu.

Tänään kuitenkin näyttää jo hyvältä. Tyttö oli päivällä repinyt laput pois jalastaan ja antanut haavalle ilmakylpyjä. Tutkiskelin jälkeä tarkemmin ja puhtaalta ja hyvältä näyttää. Reikähän siinä on, siitä ei mihinkään pääse, mutta kohtuullisen siisti sellainen.

Nyt odotellaan.

Ja vielä korjaus edelliseen viestiin, tulee raukka sekä äitiinsä että isäänsä. Piia varoitteli jo alun alkaen Tinkan ruotsalaisten sukujuurten merkityksestä haavojen ja arpien määrään tulevaisuudessa. Liekö sama vika Hupi-isänkin puolella :)

Reikä kintussa eli lisää ruhjeita

Ja asialla jälleen Diiva.

Diiva, Elsa, Papu ja Kidi tapasivat jälleen tänään maaseudulla iloisen lystinpidon merkeissä. Rapatessahan tunnetusti roiskuu, ja niin roiskui tälläkin haavaa. Veri.

Rakennustyömaa ei tietysti ole koirien juoksupaikkana se paras mahdollinen, mutta minkäs teet kun neljä parin vuoden ikähaarukan sisään mahtuvaa nuorta sielua pääsee valloilleen eikä sänkipelto vastaa haasteiltaan kutkuttelevan mäkistä, hiekkaista, kuoppaista, esteistä ja tavaraa täynnä olevan työmaan ympäristöä. Eli sinne rakentamisen keskelle juoksemaan siis. Mene niitä siinä sitten pysäyttämään, oman henkensä kaupalla olisi toki voinut yrittää hillitä neljää kuulonsa kadottanutta, laumaantunutta whippet-yksilöä.

Eli osui siis. Mihin, siitä ei tietoa, mutta johonkin terävään oletan. Ja tällainen siitä nyt sitten tuli. Kaunis, eikö..? Oikea etujalka koki kovan kolauksen. Haava oli lopulta vielä isompi kuin aluksi näytti, sillä nahka on reunoilta oikein kivasti irti, lihas vain alla vilkkui. En tiedä olisiko tikkejä tarvinnut, ehkä, mutta kotikonstit päätettiin ottaa kuitenkin avuksi. Puhdistusta, haavasalvaa ja Anitan suosikkia eli Fixomull-stretch -teippiä. Eihän tuo edes jalkaansa onnu, mutta katsellaan huomenna.

Äitiinsä tulee, tyttöparka..!

Eipä mennyt putkeen

Siis Diiva. Tai menihän tuo, mutta ei niin putkeen kuin olisi pitänyt mennä, tai miten olin tottunut että menee. Tai ainakaan niin sutjakkaasti. Hypyistä nyt puhumattakaan. Oli siis agilitypäivä tänään.

Keinu, puomi ja muut "kävelyesteet" menivät mallikkaasti, mutta hyppiminen ja putkeen ryömiminen ei vaan tuntunut sujuvan.

Tyhmä minä. Toisella on mahanalus ruvella ja ruhjeilla ja varmaan lihaksetkin monin paikoin krampissa, ja minä se vain yritän kannustaa ja innostaa! Voi kun te osaisitte koirat rakkaat puhua, niin ei tarvitsisi ajattelemattomuuttaan aina jälkeenpäin harmitella..!

Papun match show -menestys ja Diivan surmanhyppy

Elsa ja Papu vierailivat tänään Lappeenrannassa match showssa, molemmat voittivat hienosti parinsa. Papu pokkasi kuitenkin vielä punaisten pienten pentujen ykkössijan ja sijoitus oli lopulta BIS6. Hienosti käyttäytyvä poika!

Diiva puolestaan osoitti hullunrohkeutta tehdessään surmanhypyn maalla olevalta suurelta kiveltä korkeimmasta kohdasta alamäen suuntaan liukkaalle nurmelle ja savelle, Papun niskaan (kivi on kuvattuna muutama teksti sitten). Alastulo ei ollut ihan paras mahdollinen.. Ei siinä mitään, matka jatkui aivan kuin ei mitään. Kotona kynsienleikkuurupeamassa rupesin sitten katselemaan tarkemmin, ja eihän tuosta nyt täysin vammoitta tyttö kuitenkaan selvinnyt. Jo pitkän aikaa vaivannut mutta sittemmin kuntoutunut nilkka on jälleen kipeä ja kovasti naarmuilla, samoin takajalat. No, naarmuja toki tulee ja menee, mutta aika ilkeän näköiset mustelmat ja turvonneet ruhjeet tulivat mahan alle, kylkiluitten päälle ja sisäreiteen (kuva tosin ei ole paras mahdollinen..). Ihan jo luulin että olisi tyttö iän tullessa viisastunut, mutta ilmeisesti ei. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin..

Tuomarinkartano 28.9.

Eli juoksut on nyt juostu Tuomarinkartanossa. Ekat kisat takana, ihan kivasti meni. Diiva juoksi maaliin asti vaikka jäikin hurjasti kaveristaan, kadotti kaverin ja vieheen siinä samalla näkyvistään, mutta ei lannistunut, vaan jatkoi sitkeästi ja juoksi lopulta kaverin kanssa yhtä matkaa vieheelle. Neiti jäi viehettä tappamaan hyvin ja jaksoi juosta koko matkan. Hieno tyttö. Pisteitä, pistelaskua ja kaveria voi spekuloida vaikka yöt läpeensä, mutta mainitaan nyt tässä yhteydessä että pisteitä ropisi 193. Siitä sitten ylöspän on kaikki jatkossa plussaa! Kaveri sai pisteitä jotakin reilusti yli 230 luokaa..

Kiitos radanvieruskavereille, juttuseuralle ja kilpakumppanille hauskasta päivästä ja uudesta kokemuksesta koiraharrastuksen saralla! Ohessa muutama kuva tutuista koiruuksista.

(Diiva koittaa saavuttaa..)


(Hula lähtökiihdytyksessä)


(Kidi ja kaveri)

(kaikki kuvat: Mikko Peltola)

Maasta se pienikin ponnistaa..

..ja korkealle ponnistaakin!

Huomista varten käytiin vähän mieltä tuulettamassa maaseudun rauhassa ja herkistelemässä jahtausfiiliksiä pintaan. Ihmisiä jänittää jo..

(Diiva kiven valtiattarena)
















(Elsa miettii josko joskus pääsisi itsekin noihin korkeuksiin..)

Tyttöset nahistelutuulella..!

Kun koirien kotiväki on töissä tai kotona sairastamassa, ei ylenpalttiseen seuranpitoon tahdo olla aikaa tai mahdollisuuksia.

Sama pätee ulkoiluun ja energian purkuun. Tänään seurailin neitosten riemukasta toimintaa ja keskinäistä nahistelua, onnistuin jopa nappaamaan muutaman kivan otoksen. Kunnon tappelupukareita, tyttölapset..! No, nyt oli kyse vain nahinasta, ei todellisesta tappelusta. Onneksi.


Syömisestä se aina alkaa..












Ja nahinaksihan se meni..











Elsa se vaan ei ymmärrä omaa parastaan..!

Match Show -meininkiä ja juoksun huumaa

Diiva, Elsa ja Papu vierailivat tänään Imatran kennelkerhon järjestämässä mätsärissä, jossa oli kai lähes sata koiraa. Ja olipa päivä! Diiva ja Papu voittivat parinsa, mutta eivät sijoittuneet sen pidemmälle. Mutta, parikilpailussapa kävikin hienosti! Diiva ja elsa olivat paras pari seitsemästä! Hienon hienot tytöt!!!

Ja eipä ilo siihen loppunut, sillä Elsa päihitti sinisen nauhan saaneet kilpakumppaninsa pennuissa ja nappasi luokkavoiton. Lopulta, punaisten ja sinisten luokkavaoittajien BIS-kilpailussa Elsa sijoittui toiseksi yhteensä kuudesta koirasta! Upea, upea tyttö!


Päivä ei kuitenkaan siihen päättynyt,
vaan todellinen kruunu tälle sunnuntaille saatiin maalla juoksenneltaessa. Kolmikko sai juosta vapaasti sänkipellolla sekä käsivieheen perässä. Oikein näki miten nauttivat. Nyt ovat kaikki varmasti hyvin poikki ja yöunet maistuvat. Ihana päivä, kiitos Marjo seurasta!

Sydämen harhalyöntejä Elsan vuoksi

Osaa tyttö säikyttää..

Mikko päästi eilen Enolassa (mökillä) Elsan ulos asioilleen noin puolen kymmenen maissa illalla. Maalla on sysipimeää ja neiti paineli pusikkoon päätä pahkaa. Vaan eipä tullutkaan takaisin.

Odoteltiin jokunen tovi, mutta ei vain neitiä kuulunut. Huutelin rapuilta pimeään mutta ei rapsaustakaan missään. Puin takin päälle ja lähdin pihalle kiertelemään ja huutelemaan. Sitten etsittiin jo joukolla, mutta ei. Huutelin ja vislasin, vislasin ja huutelin mutta ei mitään. Kaiku vaan vastaili peltoaukean laidoilta, varsin aavemainen tunnelma. Mikko etsi lampulla. Oli jo melkein paha olo kun mietin minne asiti on ehtinyt mennä ja mitä on vastaan tullut. Lopulta pitkien huuteluitten ja lampulla sohimisen jälkeen valo sattui heijastinpantaan kun neiti tuli hirmuista vauhtia, läähättäen ja sydän hakaten jalkojen juureen. Missä asti lie käynytkään..!

Se on varmaa, että heijastimia ripustellaan molempiin tyttöihin jatkossakin, ja se, että Elsa ulkoilee tästä lähtien pimeällä hihnassa. Piste.

Of Streamline Funky Marquise ja Hanna!

Niin se vain on että kun ei odota kommentteja niin ei niitä sitten osaa lukeakaan..!

Tänään seikkailin jonkun kumman päähänpiston vuoksi omaa blogiani selailemassa, kun tajusin että kuukausi sitten minulle OLI JÄTETTY KOMMENTTI !!!

Viesti oli peräisin Hannalta jonka tapasin kehän laidalla Kouvolan näyttelyssä. Mikä iloinen yllätys! En todellakan ollut kommenttia huomannut ja olin jo moneen kertaan ehtinyt harmitella ettei tullut tietoja sen tarkemmin vaihdettua.

Siis, jos nyt Hanna satut tämän näkemään, niin kommentoi toki! Sähköpostiasi en valitettavasti tiedä joten sitä kautta viestittely on hankalaa. Mutta tiedoksi kuitenkin, postikortti yhteystietoineen on jo matkalla..! :)

Koppa ja kilpailut!

Kyllä sitä tulee pienestä iloiseksi!

Diivan koppa (oikea koko) tuli vihdoin postissa! Mutta kyllä sitä on odotettukin, yli puoli vuotta. Nyt alkaa kisavarustus olla kunnossa, sininen mantteli on vielä vaiheessa, mutta valmistumassa.

Ja syytä on ollakin; tämän kuun lopussa kun on Diivan ensimmäinen maastostartti. Mukava kilpailu tiedossa kun on tuttuja tulossa. Ihanaa! Pieni huoli on Diivan oikean etujalan nilkasta, jonka satutti noin viikko sitten. Nyt on elelty aika rauhassa, mutta viikonloppuna olisi taas tarkoitus vieheellä harjoitella. Näinköhän fyysinen kunto riittää kilpailuissa..? Siskolikka Peppi nappasi Kuopiossa 3. sijan ja sertin ensimmäisessä kilpailussaan. Siinä on meillä tavoitetta ;)

Riihimäen pentunäyttely 14.9.

Reissu heitetty. Taas tuli jokunen sata kilometriä autoilua ja kuutisen tuntia takapuolen puudutusta. Mutta kannatti, kokemusta kertyi ja oli kiva tavata tuttuja. Kaiken lisäksi meni vielä varsin mukavasti vaikka tuomari eksyikin matkalla näyttelypaikalle ja kehä myöhästyi jonkin verran. Papu kilpaili luokassaan kahden veljensä kanssa sijoittuen lopulta kolmanneksi kunniapalkinnon kera.

Elsa puolestaan sai vastaansa kehityksessä kovasti edellä olevan kaverin, mutta suoriutui omalta osaltaan kehästä varsin hyvin. Seisomisesta ei tullut mitään, mutta liikkuminen meni paremmin kuin hyvin. Lopputuloksena toinen sija ja KP. Hienon hieno tyttö!!! Kuvassa päivän kokemusten väsyttämä pikkuneiti palkintoruusukkeensa kanssa.

Tässä Elsan arvostelu, tuomarina Pirkko Konttinen

"Miellyttävä, feminiininen pää. Hyvät korvat, joiden tulee vielä taittua paremmin. Hyvä runko & luusto"

Näyttelykuulumisia Tuomarinkartanosta

Sunnuntaina oli varsin mukava näyttelypäivä. Whippettejä oli paljon paikalla, oli monia tuttuja, hyvää matkaseuraa, Elsa esiintyi ensimmäistä kertaa ja Diiva pääsi kehään Anitan johdattelemana. Elsa oli pennuissa kolmas kolmesta ja ruipeloin kaikista, mutta arvostelu oli hyvä joten hyvä mieli jäi. Annetaan kakaran kasvaa..!

Diiva puolestaan päätyi tulokseen NUO ERI3, eli todella kivasti meni! TODELLA SUURI KIITOS Anitalle, teit koirien esittämisessä täyden päivätyön! Oli mukavaa nähdä Diivan esiintyminen, vaikka jännittikin niin paljon ettei koskaan aikaisemmin..!

Tyttöjen arvostelut luettavissa nettisivuilta, eli täältä.

Tässä muutamia kisatunnelmakuvia, lisää kuvia löytyy täältä.
(Kaikki kuvat, Marjo Leinonen)

(Elsa ja kilpakumppanit)


(Elsa hölkyttelee)






(Anita ja Diiva vauhdissa)



(Nuorisorivi)