Hehe, whippetit ovat kilttejä, kaiken toistensa kanssa jakavia, ystävällisiä ja pääosin rauhallisia. Näin siis oletuksena Diiva-koiran perheeseen muutettua ja hetken siinä elettyä. Vaan eipä aikaakaan kun taloon muutti toinen pienokainen, Elsa nimeltään. Ja jotta ei vieläkään menisi liian helpoksi, Diiva tuntui kovasti muuttuvan luonteeltaan toisten juoksujensa jälkeen, eli menneen kesän aikana. Perusluonne toki pysyi samana, mutta kipakkuutta ja välinpitämättömyyttä ilmeni yhä enemmän.
Kilttejä ovat edelleen, mutta tuohon jakamiseen pitää laittaa kysymysmerkki ja suuri sellainen. Diiva ei ole koskaan ollut omastaan kovin tarkka, porsaankorvat on voitu viedä suusta ilman sen suurempaa sanomista. Pientä nahistelua asian tiimoilta on tyttöjen välillä ollut, mutta eilen sitten oikein tosissaan.
Diiva oli todennäköisesti hyvin väsynyt. Neiti majoittautui mökillä nurkkaan tyynylle, oli ja pysyi siellä omissa oloissaan. Ajattelin hyvää hyvyyttäni antaa tyttösille possunkorvat jälkiruuaksi. Eipä hyvä heilunut. Rupesin katselemaan Diivan possunkorvanpanttaamista ja murhaavaa tuijotusta muualle huoneeseen. En kuitenkaan ottanut korvaa pois.. Elsan syötyä oman herkkunsa päätti pieni ja pippurinen neiti ottaa Diivalta herkun pois, kun se siinä niin sievästi nökötti toisen nenän alla. Diiva irvisteli (todella hurjan näköisesti) Elsalle, ja neiti ymmärsi pysyä loitolla. Pöydän alta koukkaaminen kuitenkin provosoi Diivan aika pahanoloisesti rähähtämään. Silloin päätin että vahtiminen loppuu nyt ja korva lähtee.
Menin Diivan viereen korvaa ottamaan ja kaikki meni hyin. Mutta Elsapa oli ryömiytynyt jalkojeni taakse (en siis ollut huomannut) ja Diiva todella hermostui, minulle (ja Elsalle). Pelottavaa huomata tuollainen piirre koirassaan. Korva lähti ja ja Elsa pääsi jäähylle, Diiva sai rauhottua. Elsa tuli takaisin sisälle jonkin ajan kuluttua ja silloin se tapahtui. En tiedä katsoiko Elsa jotenkin pahasti vai mitä, mutta Diiva kävi tosissaan päälle. Ovathan nuo ennenkin nahisseet, mutta.. Ei todellakaan kuulostanut tai näyttänyt kivalta. Jonkun hetken (tuntui ikuisuudelta) lenteli hampaita ilmassa oikein kunnolla, siihen oli pakko mennä väliin kun Elsalla ei ollut pakotietä ja Diiva käyttäytyi todella hurjasti. Mikko sai napattua Diivan takaosasta kiinni ja kiskottua pois tilanteesta. Elsa ulisi ja valitti, käveli kolmella jalalla. No, kumpaankaan ei tullut reikiä ja hyvä niin. Nujakan jälkeen kaikki oli taas rauhallista.
Jotenkin tuollanen vaan todella pistää katsomaan koiraa toisella lailla. Ei kukaan voi sanoa että ei se ikinä mitään tee, joo, voi sen päästää lasten kanssa leikkimään ja telmimään tuosta vaan. No, useimmat tuskin mitään tekevät, mutta entäs jos tekevät..? Kaikkea ei voi aina laittaa koiran viaksi, jossain sillä koirallakin provosoinnin (minkälaisen vain) raja menee. Ei kai lasta purrutta koiraa voi syyttää, jos 25. nitojan niitti korvassa oli liikaa..?
Nyt on meillä kuitenkin rauha maassa, nukkuvat taas päällekäin kaikessa hiljaisuudessa. Hyvä niin :)
(Diiva koittaa saavuttaa..)
(Hula lähtökiihdytyksessä)
(Kidi ja kaveri)
..ja korkealle ponnistaakin!
Kun koirien kotiväki on töissä tai kotona sairastamassa, ei ylenpalttiseen seuranpitoon tahdo olla aikaa tai mahdollisuuksia.
Diiva, Elsa ja Papu vierailivat tänään Imatran kennelkerhon järjestämässä mätsärissä, jossa oli kai lähes sata koiraa. Ja olipa päivä! Diiva ja Papu voittivat parinsa, mutta eivät sijoittuneet sen pidemmälle. Mutta, parikilpailussapa kävikin hienosti! Diiva ja elsa olivat paras pari seitsemästä! Hienon hienot tytöt!!!
Ja eipä ilo siihen loppunut, sillä Elsa päihitti sinisen nauhan saaneet
kilpakumppaninsa pennuissa ja nappasi luokkavoiton. Lopulta, punaisten ja sinisten luokkavaoittajien BIS-kilpailussa Elsa sijoittui toiseksi yhteensä kuudesta koirasta! Upea, upea tyttö!
aikki varmasti hyvin poikki ja yöunet maistuvat. Ihana päivä, kiitos Marjo seurasta!
Kyllä sitä tulee pienestä iloiseksi!
Reissu heitetty. Taas tuli jokunen sata kilometriä autoilua ja kuutisen tuntia takapuolen puudutusta. Mutta kannatti, kokemusta kertyi ja oli kiva tavata tuttuja. Kaiken lisäksi meni vielä varsin mukavasti vaikka tuomari eksyikin matkalla näyttelypaikalle ja kehä myöhästyi jonkin verran. Papu kilpaili luokassaan kahden veljensä kanssa sijoittuen lopulta kolmanneksi kunniapalkinnon kera.
(Elsa ja kilpakumppanit)
(Anita ja Diiva vauhdissa)
(Nuorisorivi)
Koska Elsan pöytäseisotuskuva oli aika karmea, päätettiin tänään ottaa muutama kuva lisää. Siinäpä sitä riemua riittikin :) Ihan ok kuva, mutta salamavalon takia tuli tuo varjo massun alle, näyttää pimu paksummalta kuin onkaan. Diivaakin yritin seisottaa mutta ei siitä kyllä mitään tullut.. paikka ei ollut paras mahdollinen, taaskaan, joten kohtuullisia seisotuskuvia tuli vain Elsasta.
Huomenna matkataan siis Helsinkiin ja Tuomarinkartanoon. Vettähän tuo on vaihteeksi luvannut taivaalta tulevan..! Elsa ei vedestä niin välitä, mutta Diivan kanssa voi tulla pulmia. No, jos ei sataisi enää Diivan kehän aikoihin, toivotaan parasta. Papukin lähtee samaan matkaan näyttelyn tuulia haistelemaan ja totuttelemaan viikon päästä omalle kohdalle osuvaan koitokseen. Pienellä ei ole vielä asiaa tämän näyttelyn kehiin, mutta kuunteluoppilaana on hyvä olla. Aikainen aamu tiedossa, viideltä lähtö.
