No tietysti juoksun riemusta, pienestä määrästä nahistelua, rakkaudesta omaan rotuun ja lämpimään syliin, sekä kylmänaroista varpaista. Niistä on pienet whippetit tehty..!
Juoksun huumaa ei mikään voita. Eikä pysäytä.
Pikkuisen tulee aina tapeltua. Ja joskus enemmän.
Parempaa kaveria kuin omanrotuinen ei ole olemassa. Eikä parempaa paikkaa kuin avoin, silittävä ja lämmin syli.
Varpaat, ne nyt vaan palelee, ainakin talvella (ja pikuisen kesälläkin).
Ei ole whippetin voittanutta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti