Siis Diiva. Tai menihän tuo, mutta ei niin putkeen kuin olisi pitänyt mennä, tai miten olin tottunut että menee. Tai ainakaan niin sutjakkaasti. Hypyistä nyt puhumattakaan. Oli siis agilitypäivä tänään.
Keinu, puomi ja muut "kävelyesteet" menivät mallikkaasti, mutta hyppiminen ja putkeen ryömiminen ei vaan tuntunut sujuvan.
Tyhmä minä. Toisella on mahanalus ruvella ja ruhjeilla ja varmaan lihaksetkin monin paikoin krampissa, ja minä se vain yritän kannustaa ja innostaa! Voi kun te osaisitte koirat rakkaat puhua, niin ei tarvitsisi ajattelemattomuuttaan aina jälkeenpäin harmitella..!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti