Agiliitoa

Ja agilitypäivä taas tänään.

Diiva on viettänyt viime viikon todellista hiljaiseloa mamman juostessa hevosteluhommissa harva se päivä. Eli juoksentelut, lenkit ja kaikki muu kiva on ollut jäähyllä oikein raskaimman jälkeen. Mutta tänään sitten harjoituksiin. Oli tytöllä intoa, ja minulla naurussa pitelemistä!!! Neiti teki kaiken niin kuin pitikin, hyppi esteitä innolla, syöksyi putkeen kuin ohjus ja kapusi aata ilman pienintäkään epäröintiä. Mutta ohjaa siinä sitten..! Meikäläinen jäi totaalisesti lähtökuoppiin neidin kiitäessä pitkin rataa. Parit hepulitkin koettiin ja nauratettiin vauhdin hurmalla kanssaharrastajia.

Ohjaaja jäikin miettimään, että eikö tuolle koiralle todellakaan löydy sitä välivaihdetta. On vaan käsijarru päällä kulkemista tai sitten täysillä eteen.

Ja kun hetken mietin Diivaa koirana, niin vastaus on aika helppo. Ei löydy. Ja se Diivassa niin hienoa onkin. Kaikki tai ei mitään.