Hehe, whippetit ovat kilttejä, kaiken toistensa kanssa jakavia, ystävällisiä ja pääosin rauhallisia. Näin siis oletuksena Diiva-koiran perheeseen muutettua ja hetken siinä elettyä. Vaan eipä aikaakaan kun taloon muutti toinen pienokainen, Elsa nimeltään. Ja jotta ei vieläkään menisi liian helpoksi, Diiva tuntui kovasti muuttuvan luonteeltaan toisten juoksujensa jälkeen, eli menneen kesän aikana. Perusluonne toki pysyi samana, mutta kipakkuutta ja välinpitämättömyyttä ilmeni yhä enemmän.
Kilttejä ovat edelleen, mutta tuohon jakamiseen pitää laittaa kysymysmerkki ja suuri sellainen. Diiva ei ole koskaan ollut omastaan kovin tarkka, porsaankorvat on voitu viedä suusta ilman sen suurempaa sanomista. Pientä nahistelua asian tiimoilta on tyttöjen välillä ollut, mutta eilen sitten oikein tosissaan.
Diiva oli todennäköisesti hyvin väsynyt. Neiti majoittautui mökillä nurkkaan tyynylle, oli ja pysyi siellä omissa oloissaan. Ajattelin hyvää hyvyyttäni antaa tyttösille possunkorvat jälkiruuaksi. Eipä hyvä heilunut. Rupesin katselemaan Diivan possunkorvanpanttaamista ja murhaavaa tuijotusta muualle huoneeseen. En kuitenkaan ottanut korvaa pois.. Elsan syötyä oman herkkunsa päätti pieni ja pippurinen neiti ottaa Diivalta herkun pois, kun se siinä niin sievästi nökötti toisen nenän alla. Diiva irvisteli (todella hurjan näköisesti) Elsalle, ja neiti ymmärsi pysyä loitolla. Pöydän alta koukkaaminen kuitenkin provosoi Diivan aika pahanoloisesti rähähtämään. Silloin päätin että vahtiminen loppuu nyt ja korva lähtee.
Menin Diivan viereen korvaa ottamaan ja kaikki meni hyin. Mutta Elsapa oli ryömiytynyt jalkojeni taakse (en siis ollut huomannut) ja Diiva todella hermostui, minulle (ja Elsalle). Pelottavaa huomata tuollainen piirre koirassaan. Korva lähti ja ja Elsa pääsi jäähylle, Diiva sai rauhottua. Elsa tuli takaisin sisälle jonkin ajan kuluttua ja silloin se tapahtui. En tiedä katsoiko Elsa jotenkin pahasti vai mitä, mutta Diiva kävi tosissaan päälle. Ovathan nuo ennenkin nahisseet, mutta.. Ei todellakaan kuulostanut tai näyttänyt kivalta. Jonkun hetken (tuntui ikuisuudelta) lenteli hampaita ilmassa oikein kunnolla, siihen oli pakko mennä väliin kun Elsalla ei ollut pakotietä ja Diiva käyttäytyi todella hurjasti. Mikko sai napattua Diivan takaosasta kiinni ja kiskottua pois tilanteesta. Elsa ulisi ja valitti, käveli kolmella jalalla. No, kumpaankaan ei tullut reikiä ja hyvä niin. Nujakan jälkeen kaikki oli taas rauhallista.
Jotenkin tuollanen vaan todella pistää katsomaan koiraa toisella lailla. Ei kukaan voi sanoa että ei se ikinä mitään tee, joo, voi sen päästää lasten kanssa leikkimään ja telmimään tuosta vaan. No, useimmat tuskin mitään tekevät, mutta entäs jos tekevät..? Kaikkea ei voi aina laittaa koiran viaksi, jossain sillä koirallakin provosoinnin (minkälaisen vain) raja menee. Ei kai lasta purrutta koiraa voi syyttää, jos 25. nitojan niitti korvassa oli liikaa..?
Nyt on meillä kuitenkin rauha maassa, nukkuvat taas päällekäin kaikessa hiljaisuudessa. Hyvä niin :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti