Kun tänään taas manailin mielessäni ja ääneenkin tuota Elsan häntäasiaa, potutti todella paljon, harmitti ja kiukutti. Tuntui suunnilleen siltä että olisin itse sen hännän mennyt katkaisemaan ja vielä solmuun vääntämään. Olette varmaan huomanneet, että niin saattaa käydä, asiat paisuvat ja muuttuvat kun niitä yksin mielessään essuntaas puntaroi ja pohtii.
No, Anitalle taas paniikkiani ilmensin ja sain niin sanoakseni potkun persuuksille ja asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kiitos! Nyt on mieli kevyempi ja jonkinlainen järki asioissa. Kummasti tuollaista aina silloin tällöin tarvitsee. Nyt jos ahdistus iskee käyn vain sen viestin lukemassa niin johan taas helpottaa ;)
Ja loppuun vielä muuta asiaa. Diivan koppa tuli tänään. Myyjän lupauksista huolimatta kopassa ei ollutkaan sitä ns. väljyysvaraa, vaan se oli ihan just. No, ei sitten mahtunut. Tai mahtuihan se, mutta ei se kivalta näyttänyt. Eikä varmaan myöskään tuntunut..! Eli palautukseen menee, tai vaihtoon, toivon mukaan. Viime kesästä asti on koppaa metsästetty, nyt tuntuu että olisi jo korkea aika saada sellainen oikeasti kotiinkin..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti