Tokoilua

Eli tokossa siis Diivan kanssa eilen. Ryhmä oli aloittelevat, ja sitä se todella käytännössäkin oli. Noin kahdeksan todella erilaista koiraa oli paikalla, haitari russelin puolivuotiaasta pennusta parivuotiaaseen ongelmaiseen Dobermann-urokseen. Whippet tokossa sai ohjaajalta myötätuntoista hymyä osakseen ja lausahduksen tyyliin. "Noitapa ei ole täällä vielä nähtykään, no, kaikilla koirilla voi yrittää, kyllä siitäkin varmasti jotakin tulee kun kovasti harjoittelee." Pikkuisen kaihersi, mutta varmaankin totta toinen puoli. Töitä teettää..

Diiva oli seuraamisessa ehdottomasti ryhmän paras, sai asiasta kehuja ja ohjaaja totesi sinä olevan tulevan tokovalion. Hiphei! No, jos seuraaminen sujuikin hypyn ja temppuilun ohella paremmin kuin hyvin, oli istumisessa ja erityisesti maahanmenossa (jotka kotona sujuu pienellä sormen liikeellä) hienohelmalla suuria vaikeuksia alustasta eli sorasta johtuen. Kivet painaa mahaa ja tuntuu ikäviltä pepun alla, onko oikeesti pakko..? Myös se tosiasia että tokossa istutaan paikallaan eikä seisota, ja vielä vieressä eikä edessä (tätä Diiva ei ymmärtänyt ollenkaan) oli meille uutta ja vaikeaa.

Toiminta kesti kolme varttia mikä oli meille ihan maksimiaika keskittymisen suhteen. Ongelmaksi voi tulevaisuudssa muotoutua myös herkkupolitiikka, sillä kyllä juustostakin maku menee kun monesti saa. Siksipä varasinkin mukaan pörrökarvan jota saa retuuttaa palkaksi herkkujen sijaan. Mutta silmiin tapitus, se meiltä sujuu paremmin kuin hyvin, sillä se on Diivan kerjäämistyyli.. ja nyt siitä vielä palkittiinkin :)