Kuulumisia jälleen. Syksy lähestyy ja samalla koulujen alku (= työt). Töissä sinänsä ei ole pelättävää, mutta neitokaisten kohdalla kuitenkin jännitys tiivistyy.. Koko kesän ovat kirjaimellisesti viettäneet ihmisten kainalossa ja nyt on edessä yksinäiset päivät. Elsa ainakin tuppaa ulvomaan melko äänekkäästi jäädessään yksin. Mikon mukaan ulvonta alkaa jos poistun asunnosta muun väen jäädessä. Ei hyvä. Kahdestaan ovat olleet yksinjätettyinä ja ihan hiljaista on ollut kun asunnolle on palailtu. Alkukonsertti kuitenkin on ja pysyy vielä toistaiseksi. Mahtaa naurattaa naapureita aamulla seitsemältä..

Mutta sitten toisiin asioihin. Kerrostaloelämä ei ole kivaa. Tai siis ei talossa sinänsä mitään vikaa ole, mutta käytännössä asiat vaan ovat hankalia. No, se oli toki odotettavissakin. Elsa ei oikein ymmärrä ilmoittaa hädistään pihalle halutakseen, ja täällä tulee tietysti käytyä ulkona harvemmin. Korjaantunee aikanaan, toivon. Toinen asia, sosiaalisuus. Meidän maalla kesän eläneet koirulimme ovat kuin todellisia maalaisia kaupungissa, ei mitään rajaa! Joka ainoa puska, ruohotuppo, mätäs risu, kivi ja kanto nuuskitaan apinan raivolla ja nelivedolla, vaikka samat kohdat kävellään monesti päivässä. Ja koirakaverit! IIK! Kaikkia pitää yrittää moikata samalla kaistapäisellä innokkuudella ja intensiteetillä. Juu, ei käy laatuun näissä maisemissa. Puput, sorsat (joita muuten on Imatralla järjettömiä määriä Vuoksen varrella), muut linnut, perhoset, pörriäiset ja kaikki liikkuva tuntuu myös aiheuttavan ennenkokemattoman suurta riemua ja jahtausvimmaa. Liekö sitten syynä irtijuoksutuksen ja kivan tekemisen vähyys, varsinkin nyt kun Elsan koipi näyttää parantuneen, todennäköisesti. Ei siinä mitään, kiva kun koirat ovat innokkaita, mutta pupuepisodi päättyi pitkälle pois pyörätieltä nurmen puolelle ja pensaikkoon, jarrutusjälki vain jäi komistamaan hyvin hoidettua puistonpohjaa. Eli jotain tarttis tehdä.

No, maalle voi toki aina ajella, vaan ei joka päivä näillä polttoaineen hinnoilla. Päätin siis ilmoittaa Diivan tokoon. Kyllä, tokoon. Vakuuteltiin, että ei se nyt niin justiinsa ole, aloittelijoita kaikki. Nähtäväksi jää miten käy. Tämä toko valittiin kertaviikkoiseksi ohjelmaksi ihan Neidin mielenvirkeyden kannalta, mutta myös agilityä silmälläpitäen. Kyseinen kurssi alkaa syyskuussa ja sinne suunnataan, täällä kurssille on helpompi päästä kuin Joensuussa. Elsa kaipaa kovasti rotia elämäänsä ja pentukurssi on suuntana syksyllä, jos vain mukaan mahdutaan. Agilityä käytiin omatoimisesti kokeilemassa paikallisella koulutuskentällä; varsinkin Diiva osoitti suurta intoa ja riemua, Elsa puolestaan tavoilleen uskollisena ei niin välittänyt vaikka ei ihan meinannut puolmilla kestääkään. Tuon kakaran kanssa sydän jättää monta lyöntiä väliin vielä tulevaisuudessakin..

Ja näyttelyasiaa. Viikonloppuna siis Diivan kanssa Helsinkiin. Tavan ja oman tuurini mukaan näytti että vettä tulee kuin aisaa. Viimeinen ennustus kuitenkin oli hiukkasen lupaavampi, eli kaikki toivo siihen sitten. Seuraavana viikonloppuna Kouvola, samoin Diivan kanssa. Ja varoaikoja laskettuani (ja niiden pituudesta todella ylätyttyäni) ilmoitin molemmat Helsinkiin syyskuussa. Tämä siksi että Elsa pääsee osallistumaan edes yhteen pentuluokkaan.

Tänään siis Diivan kanssa tokoon, saas nähdä miten menee, innolla odotan..!