Elsa tokoilee

Sulattelin yön yli tuota eilistä lääkärikäyntiä ja pikkuhiljaa helpottaa. Enää potuttaa vain ja ainoastaan huono asiakaspalvelu ja ymmärryksen puute. No, sellaista tämä nyt vaan on.

Elsan kanssa tokoiltiin tänään. Jätin Diivan kotiin ja Mikon kanssa juoksulenkkeilemään. Yhdessä niitä (siis Diivaa ja Elsaa) ei toinna kentälle viedä, hullun hommaa ainakin tässä vaiheessa.

Elsa on aina vähän hämillään kun joutuu yksin suureen maailmaan. Toisten koirien läsnäolo sai kuitenkin mielen kiinnittymaan muuhun kuin arkailemiseen. Tunnissa voi oppia ihmeen paljon. Seuraaminen parani ainakin 100%, samoin perusasento, istuminen, maahanmeno, kontakti.. Ihan eri koira yksinään. Lisää tätä! Noh, tulihan siellä tietysti hauskuutettua yleisöäkin. Luoksetulossa kutsuin Elsaa suurella innostuksella, ja tyttöhän riemastui. Juoksi kohti, mutta päätti kuitenkin pistellä pari kunniakierrosta kentän ympäri, koirien ympäri, itseni ympäri.. Suorastaan saattoi nähdä Elsan hymyilevän, niin riemuissaan neiti pisteli tassua toisen eteen kun kerrankin juosta sai! Takapuoli maata viistäen kiihdytteli ihmisten ihmetellessä koiran vauhtia. No, tulihan tuo lopulta luoksekin kun naurultani sain kutsuttua, ja kiltisti tulikin. Näytti todella tyytyväiseltä :) Toisella kerralla menikin sitten jo paremmin, suorastaan hyvin. Mitä nyt jarrutus meni pitkäksi ja pari kuperkeikkaa tuli juoksun päätteeksi. Hieno koira se tuokin on..!

Diiva puolestaan taitaa vihdoinkin päästä agilityyn! Ensi tiistaina alkaa alkeiskurssi, sinne mennään. Toivottavasti nyt todellakin päästään mukaan, ettei tule mitään vinttikoirafobiaa kouluttajien puolelta.. Elsa pysyy siis tokossa, Diiva puolestaan saa ryhtyä agilitykoiraksi :) Toki yritetään myös Diivan kanssa tokoilla silloin tällöin.

Näyttelykoulutusta tai pentukurssia ei tiedossa ainakaan näillä näkymin ole, joten näillä mennään. Diivan maastokirjahakemus lähtee huomenna postiin, joten sitä sitten tällä hetkellä odotellessa. Ja tietysti sunnuntaisia viehejuoksuharjoituksia, pitkästä aikaa!