Mutka hännässä on ja pysyy. Ainakin siltä näyttää tällä hetkellä. Avasin viikon verran hännässä olleen paketoinnin tänään kurkistaakseni ruodon tilaa. No, eihän tuo hyvältä näyttänyt, pakko myöntää, ei hurraahuutoja tai riemunkiljahduksia. Ei, ei todellakaan. Häntä sinällään näytti ihan hyvältä ja karvat olivat kiinni nahassa (pelkäsin jo että rupeavat kohta karisemaan), mitä nyt vähän teipissä oli koko systeemi. Mutta mutka, se siinä edelleen on kuten oheisesta kuvasta todeta voi. Ei auttanut kuin pakettiin laittaa uudelleen. Tosin, pakko on sen verran todeta, että paljon parempi on kuin tilanteen tullessa tietoisuuteeni. Ja hännänpäästä ovat karvat litussa, eli saattaa näyttää pahemmalta kuin onkaan. Ja tuosta kohtaahan se kaartuukin tiukemmin jo ylöspäinkin, eli voi olla optista harhaa.. No, pieni mutka tuntuu sormien välissä, se on kiistämätön tosiseikka.Nyt on siis noin viisi viikkoa mennyt asian toteamisesta. Harmittaa ja turhauttaa. Eihän se todellaakaan koiraa pahenna, oma herttainen itsensä Elsa on mutkikkaasta hännästään huolimatta, mutta eihän tuota todellakaan olisi tarvinnut tapahtua. Kun häntää tänään tarkemmin tutkailin, huomasin murtumanikaman kohdalla toisella sivulla reilunkokoisen karvattoman kohdan (karvat karisivat teippiä poistaessani), jonka keskellä oli rupi. Rupi irtosi samalla ja jätti arven. Kyseistä naarmua en ollut aikaisemmin huomannut, liekö tullut samalla kuin murtuma..
Ja tietysti tässä tulee myös itsesyytösten aika. Yritin kyllä ettei tulisi, mutta tuleepahan silti. Sitä vaan miettii, että huomasinko vamman liian myöhään, teippasinko huonosti, väärin, väärästä kohtaa, olenko murjonut sitä jälkeenpäin, olisiko se kuitenkin pitänyt kuvata parin viikon sisään ensimmäisistä kuvista jne. jne. No, toivoa aina voi ja toivossa on vielä elettävä, jospa se siitä. Viikon päästähän se sitten näyttelyssä nähdään miten mutka näkyy ja miten se nähdään. Ei auta kuin odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti