Eli yllätys, yllätys, Elsan kanssa podetaan taas.Vanha oikean takajalan haava näytti hyvin umpeutuneelta ja puhtaalta, mukavasti ruvelle menneeltä. Siis näytti. Keskiviikkoaamuna Joutsenossa herättyäni huomasin jalan olevan todella paksu haavan ympäriltä. Hetki arvottiin eläinlääkärille soittamisen kassa, mutta päädyttiin kuitenkin varmuuden vuoksi soittamaan. Sepä olikin metsästyksen alla, mutta lääkäriaika saatiin kuitenkin samalle päivälle Lappeenrantaan.
Päivän mittaan jalka ilmeisesti kipeytyi, sillä pentu lopetti istumisen, riehumisen ja melkein kävelemisenkin, ja turvotus sen kuin lisääntyi. Elsa oli vaisu, ei nahissut lainkaan Diivan kanssa (mikä siis on todella epänormaalia), nukkui ja pysytteli hiljaa itsekseen nukkumassa tai makuulla. Korkean kipukynnyksen omaavallekin taisi tehdä tiukkaa.
Tohtori oli kiireinen mutta hoiti Neidin hyvin. Tässä vaiheessa turvotus oli jo aika hurjan näköinen. Haava ronkittiin auki, puhdistettiin ja lämpö mitattiin, 39,5, joten lämpöäkin oli. Tujakka pistos antibioottia ja kipulääkettä niskaan, 10 päivän napakka antibioottikuuri, salva haavaan ja kipulääkitys päälle. Kiva. Taas pääsin kiittelemään Elsan voimassaolevaa vakuutusta ja vakuutusyhtiön suorakorvauspalvelua. (lisää kuvia vammat ja vauriot -osiosta)
Tätä kirjoitettaessa tyttö on jo selvästi parempaan päin. Eilen sujui jo laukkaaminenkin ja Diivalle rähjääminen. Taitaa elämä voittaa. Niin se vaan on, että näköjään näitten kanssa vaan sattuu ja tapahtuu. Elsa kun on vielä rämäpää, tipahtelee nojatuolista ja millon mistäkin eikä tunnu oppivan vahingoistaan. Eli seuraavaa odotellessa.. Häntä sen sijaan ei enää vaivaa vaikka yhä tiukassa teipissä onkin.
Mutta ettei pelkkiä kehnoja uutisia niin joitain hyviäkin! Sara (Seljankan Pikku-Piika) oli tänään Kuopion kv näyttelyssä ROP-Pentu. Hienoa Sara ja Jaana! Siitä se ura lähtee urkenemaan, eli ei kun seuraavaa näyttelyä etsimään, silloinhan Sara pääseekin jo junioriluokkaan..!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti