keskiviikko 20. elokuuta 2008

- - -

Otsikossa on kolme viivaa siitä syystä, että jos niitä ei siinä olisi, voisi otsikon luokitella asiattoman sisällön piiriin kuuluvaksi.

Olen tässä jo hetken vetänyt henkeä ja rauhoittunut, mutta silti tarvitsee olla tarkkana tekstiin pyrkivien kirosanojen kanssa. Niin paljon ottaa päähän. Ja harmittaa.

Elsalla oli tänään aika lääkärille hännän tarkistuskuvaukseen. Viime viikolla soitin aikaa lähimmälle lääkärille ja sain ajan. Koska edelliset kuvat oli otettu täydessä valvetilassa (onnistui todella helposti) mainitsin asiasta aikaa varatessani. Vastaanotto asialle oli tuolloin nuiva, mutta koin kuitenkin tulleeni ymmärretyksi. Tilasin myös Joensuusta edelliset kuvat vertailukohdaksi.

Tänään noin tunti sitten menimme lääkärille odotuksen vallassa. Ensimmäinen kysymys tiskin takana oli: "Ja mitä asiaa sinulla on?" Ei tervehdystä. Niskakarvat pienesti pystyssä esitin asiani ja vastaus kuului: "Olette kyllä todella etuajassa". Ajttelin siinä vaiheessa, että hoidetaan nyt alta pois, eihän sille mitään voi jos asiakaspalvelu ei kuulu hekilön vahvuuksiin. Elsa punnittiin, ja vasta näillä hetkillä ymmärsin puhuvani lääkärin kanssa. "Nosta pöydälle. Remmit pois." Tottelin.

Siinä pientä koiraani silittelin kun tajusin miehen astelevan kaapinoven takaa ruiskun kanssa. Tiedustelin varovasti, että onkohan ihan oikea tapaus nyt käsillä, ei kai rauhoituksesta vain ole kyse..? No, rauhoituksesta oli kyse, ja tapauskin oli oikea, valitettavasti. Kun ilmaisin mielipiteen rauhoitusasiasta, lääkäri paiskasi tavarat käsistään sivupöydälle, käänsi selkänsä ja marssi ulos ilmoittaen, että voin poistua, hän ei koiraa kuvaa. Suu auki seisoin hetkisen vastaanottohuoneessa kunnes tokenin ja sain Elsalle valjaat päälle. Sanoin mitä mieltä olen asiasta ja mitä rauhoituksesta oli aikaisemmin sovittu. Lääkäri totesi ettei ole hänen hommaansa pidellä rimpuilevaa koiraa säteilyn alla, kiitos vaan käynnistä. Kiitin vaivannäöstä ja totesin saavani kyseisen palvelun toisaalta.

Vieläkin potuttaa. Ei tietoakaan asiakaspalvelusta, asiakaslähtöisyydestä, koiran huomioimisesta, empatiasta, ystävällisyydestä, kohteliaisuudesta tai mistään alkeellisestakaan palveluosaamisesta. Uskomattominta on, ettei lääkäri edes varmistanut koiran syömättömyyttä tai kertonut mitä on tekemässä. Monta kertaa on koirien kanssa lääkärissä käyty ja aina on saatu loistavaa palvelua. Piti tämäkin nähdä. Uskomatonta, todella uskomatonta. Jälkeenpäin tuntui niin pahalta että melkein itketti.

Nyt mietin että käydäänkö kuvissa ollenkaan, vai odotellaanko vaan. Pitää ilmeisesti etsiä pieni yksityinen yrittäjä, että saa hyvää kohtelua. Hyvästä palvelusta myös maksaa mielellään.

Ei kommentteja: