Ellei sitten joudu tarhatuksi. Diiva ymmärtää suhtautua tarhassa oloon (kuten kyllä kaikkeen muuhunkin) rauhallisella asenteella. Elsa puolestaan käyttää koko äänirepertuaarinsa huomiota hakiessaan. On ininää, ulinaa, kitinää, haukkumista, vollotusta ja ulvomista. Niin, ulvomista. Se on kai se äärimmäisen epätoivon ja epäoikeudenmukaisuuden äänellinen ilmentymä. Ja jos sillä ei huomiota tule niin sitten on paras mennä koppiin tai ruveta Diivankiusausleikkeihin.
Kylässäkin käytiin tänään, ja siitä täytyy lyhyesti todeta sen verran että täydet pisteet käytöksestä kumpaisellekin. Harvinaista vieraskoreutta jaksoivat esittää parin tunnin ajan. Hyvä tytöt! Saija-serkulta neitoset saivat Rontin "peruina" näyttelypannan ja taluttimen. Vallan mainiot! Molempien neitokaisten kanssa testailtiin, ja todennäköisesti Elsalle menee käyttöön, sopii niin hyvin väreihin, aivan kuten Eija-serkkukin jo totesi. Saas nähdä tästäkö se meidän voittoputki vihdoin urkenee..!
Ja kun iltapäivällä sitten satoi, piti aika saada jotenkin kulumaan. Himpun verran mökötystä ja tuijottelua, kunnes saatiin taas nahina aikaan. Saas nähdä millon tapellaan oikeasti, sillä Elsan otteet on kovasti pomoilemiseen pyrkiväiset..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti